Mitä biotiini on hevoselle?

Mitä biotiini on hevoselle?

Biotiini on B7-vitamiini, vesiliukoinen B-vitamiini. EU:n tieteellisessä katsauksessa biotiinia kuvataan koentsyyminä neljässä karboksylaasireaktiossa, muun muassa pyruvaattikarboksylaasin, asetyyli-CoA-karboksylaasin sekä propionyylija metyylikrotonyyli-CoA-karboksylaasin yhteydessä EU:n katsaus biotiiniin.

Miksi biotiinista puhutaan useimmiten kavioiden yhteydessä?

Hevosilla biotiini liitetään ennen kaikkea kavion sarveisaineeseen ja kavion laatuun. Eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa biotiinia kuvataan merkitykselliseksi silloin, kun sarveisaineen elastisuus on häiriintynyt tutkimus H-vitamiinista ja kavioiden kasvusta.

Biotiini on ravintoaine, jolla on selkeä biologinen rooli, mutta hevosilla siitä keskustellaan ensisijaisesti kavion sarveisaineen laadun näkökulmasta.

Mitä biotiinilta kannattaa odottaa?

Tärkeintä on nähdä biotiini ravintoaineena, ei omana oikotienään tiettyyn tulokseen. Juuri biotiinin rooli elimistön normaaleissa prosesseissa tekee siitä kiinnostavan, ja hevoskirjallisuudessa keskiössä ovat nimenomaan kaviot. Siksi sille, joka etsii hakusanoilla biotiini hevonen tai biotiini Granngården, käytännöllinen lähtökohta on perehtyä siihen, mitä tuote todella sisältää ja miksi biotiinia on ylipäätään mukana.

Yleinen virhe on antaa pelkän sanan ”biotiini” ohjata valintaa. Osuvampaa on lähteä hevosen kavioiden kunnosta ja siitä, että biotiini on B7-vitamiini, jolla on erityinen fysiologinen rooli EU:n katsaus biotiiniin. Näin on helpompi erottaa tuote, joka vain mainitsee biotiinin, tuotteesta, jossa biotiini todella on se aine, johon halutaan keskittyä.

Miten biotiini vaikuttaa kavioiden rakenteeseen?

Biotiini on vesiliukoinen B-vitamiini, joka toimii koentsyyminä useissa karboksylaasireaktioissa. EU-aineistossa se liitetään pyruvaattikarboksylaasiin, asetyyli-CoA-karboksylaasiin sekä propionyylija metyylikrotonyyli-CoA-karboksylaasiin, mikä tekee biotiinista merkityksellisen glukoosiaineenvaihduntaan, rasvahapposynteesiin ja aminohappometaboliaan liittyville prosesseille EU:n katsaus biotiinin biologiseen rooliin.

Biotiini vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten uusi sarveiskudos rakentuu – ei siihen, miten jo vaurioitunut kavio korjautuu paikallaan.

Keratinisaatio ohjaa uuden sarveisaineen muodostumista

Eräässä solututkimuksessa biotiinilla oli suora vaikutus epidermaalisiin soluihin. Pitoisuuksilla 1 µM ja 100 µM terminaaliseen erilaistumiseen kuuluvien sytokeratiinien ilmentyminen lisääntyi, kun taas basaalisiin sytokeratiineihin ei tullut vaikutusta tutkimus biotiinin vaikutuksesta epidermaalisiin soluihin. Tämä on selkeä mekanismi sille, miksi biotiini liitetään ennen kaikkea keratinisaatioon: solut etenevät pidemmälle kypsymisessään ja muodostavat sarveiskaltaista kudosta, jonka rakenne on erilainen.

Hevosella tämä tarkoittaa sitä, että vaikutus näkyy ensisijaisesti siinä kavion osassa, joka kasvaa esiin lisän annon jälkeen. Satunnaistetussa tutkimuksessa 24 ratsuponilla 15 mg päivässä antoi parempia tuloksia kuin 7,5 mg päivässä sekä kasvunopeuden että kavion sarveisaineen kovuuden osalta tutkimus ratsuponeilla. Toisessa pitkäaikaistutkimuksessa, jossa oli mukana 97 hevosta, joilla oli hauras kavion sarveisaine, 5 mg biotiinia per 100–150 kg ruumiinpainoa paransi sarveisaineen laatua 8–15 kuukauden jälkeen, mutta ei tuonut selvää muutosta kasvunopeuteen pitkäaikaistutkimus hevosilla, joilla oli hauras kavion sarveisaine.

Vanhat halkeamat eivät kasva pois heti

Käytännön syy siihen, että kaviot ovat päätavoite, on se, että olemassa olevat vauriot pysyvät, kunnes uutta sarveisainetta on kasvanut esiin. Kun tutkimusta seurataan useiden kuukausien ajan, on siksi mahdollista nähdä ero sarveisaineen laadussa, vaikka kasvuvauhti ei muuttuisikaan selvästi. Siksi parannuksia on usein arvioitava uudessa kavion kasvussa eikä vanhassa sarveisaineessa, joka on jo paikallaan tutkimus, jossa seuranta kesti 8–15 kuukautta.

Iho ja karvapeite tulevat toisella sijalla

Biotiini voi vaikuttaa epidermaalisiin soluihin, mutta hevostutkimuksissa juuri kavion sarveisaineesta on selkein ja toistuvin dokumentaatio. Siksi kavioiden rakenne on olennaisin tavoite, kun arvioidaan biotiinia hevoselle, kun taas iho ja karvapeite saavat käytännön arvioinnissa toissijaisemman roolin solututkimus epidermaalisesta erilaistumisesta kontrolloitu tutkimus poneilla.

Mitä tutkimus sanoo biotiinista hevoselle?

Mitä tutkimuksissa todella nähtiin

Kontrolloidut kokeet osoittavat ennen kaikkea muutoksia kavion sarveisaineen kasvussa ja laadussa, mutta eivät nopeaa tai yhdenmukaista vaikutusta kaikille hevosille. Satunnaistetussa tutkimuksessa 24 ratsuponilla 10 kuukauden aikana 15 mg biotiinia päivässä antoi parempia tuloksia kuin 7,5 mg päivässä: kasvunopeus oli suurempi ja kavion sarveisaine kovempaa (Buffa et al.). Toisessa kontrolloidussa tutkimuksessa paritetuilla poneilla hoitoryhmä sai päivittäin 0,12 mg per kg ruumiinpainoa; 5 kuukauden jälkeen kavion kasvu kavion keskiosassa oli lisääntynyt 35,34 mm:iin verrattuna kontrolliryhmän 30,69 mm:iin, eli noin 15 % (kontrolloitu ponitutkimus).

97 hevosella, joilla oli hauraat tai lohkeilevat kaviot, 5 mg biotiinia per 100–150 kg ruumiinpainoa päivittäin paransi kavion sarveisaineen laatua 8–15 kuukauden jälkeen, mutta kasvunopeus ei muuttunut (pitkäaikaistutkimus). Kun annosta pienennettiin tai käyttö lopetettiin, tila heikkeni uudelleen 7 hevosella 10:stä kyseisessä tutkimuksessa (pitkäaikaistutkimus).

Kuinka nopeasti vaikutus tulee?

Lyhyt vastaus on: hitaasti. Useissa kokeissa tuloksia mitattiin vasta kuukausien, ei viikkojen, jälkeen (10 kuukautta) (8–15 kuukautta) (5 kuukautta). Varhainen makro- ja mikroskooppisesti parantunut kavion sarveisaine havaittiin yhdessä 18 hevosen tutkimuksessa 6 viikon jälkeen, mutta siinä käytettiin kaupallista lisäravinnetta eikä pelkkää biotiinia, joten yksittäistä biotiinin vaikutusta ei voi erottaa (Farrier’s Formula -tutkimus).

Mitä tutkimus ei osoita yhtä selvästi

Tulokset eivät ole yhtä selviä silloin, kun biotiini on mukana yhdistelmävalmisteissa. Kuuden kuukauden tutkimuksessa aikuisilla tammoilla 25 mg biotiinia päivässä yhdessä kuparin, sinkin ja alfalipoiinihapon kanssa lisäsi kavion kasvua verrattuna kontrolliryhmään, mutta biotiinin erillistä vaikutusta ei voitu vahvistaa (LinPro®). On myös tärkeää suhtautua varovaisesti markkinointiin, joka vihjaa biotiinin yksin ratkaisevan kaikki kavio-ongelmat: tutkimukset tukevat kavion rakenteen ja laadun ylläpitoa, mutta eivät sitä, että biotiini varmasti korjaisi ongelmia, jotka johtuvat muista syistä kuin ravitsemuksesta (pitkäaikaistutkimus) (LinPro®).

Kuinka paljon biotiinia hevonen tarvitsee?

Aineistossa ei ole virallisia viitearvoja

Kootussa aineistossa ei ole virallisia viitearvoja biotiinille hevosella, ei varsinkaan nuorille hevosille, aikuisille hevosille, jalostustammoille tai työssä oleville hevosille. Tälle ravintoaineelle ei siis ole vahvistettua ”ylläpitotarvetta”, johon voisi tukeutua samalla tavalla kuin joidenkin muiden ravintoaineiden kohdalla. Pohjoismaiset viitearvot, jotka esitetään julkaisussa NNR 2012, koskevat ihmisiä, eivät hevosia, eikä niitä siksi pidä siirtää suoraan hevosen ruokintaan.

Varmasti voidaan sanoa se, että tuotteen ilmoitettu päivittäinen määrä ei automaattisesti ole oikea taso jokaiselle hevoselle.

Tutkimusannokset eivät ole suosituksia

Käytännöllinen vertailukohta on siksi annokset, joita on käytetty kavion laadun tutkimuksissa. Ne ovat eri tasoilla riippuen tutkimusasetelmasta ja kohderyhmästä, ja niitä tulee lukea tutkimusannoksina – ei yleisinä suosituksina. Eräässä tutkimuksessa 24 ratsuhevosella verrattiin 7,5 mg:aa ja 15 mg:aa biotiinia päivässä, ja 15 mg antoi paremman kavion sarveisaineen kovuuden ja kasvun kuin 7,5 mg (Buffa et al. 1992). Pitkäaikaistutkimuksessa 97 hevosella, joilla oli hauraat tai lohkeilevat kaviot, annettiin 5 mg per 100–150 kg ruumiinpainoa päivässä 8–15 kuukauden ajan; kavion sarveisaineen laatu parani, mutta kasvunopeus ei muuttunut (Geyer & Schulze 1994).

Eri hevoset, eri tulkintavara

Siksi ei ole olemassa varmoja, virallisia tasoja, joita voisi käyttää mallina nuorille hevosille, jalostustammoille tai hevosille, joilla on pitkäaikaisia kavio-ongelmia. Aineistossa vaihtelevat sen sijaan tutkimuspopulaatiot: ratsuhevoset, hevoset, joilla on hauras kavion sarveisaine, ja aikuiset tammat. Erityisen tärkeää on olla lukematta tuotteen etikettiä ikään kuin se olisi yleinen normi; suurempi tai pienempi ilmoitettu määrä voi olla laadittu tiettyä ruokintakonseptia varten, ei sopimaan kaikille hevosille.

Tuotteen biotiinimäärä kertoo sisällöstä – ei kaikkia hevosia koskevasta yleisesti vahvistetusta tarpeesta.

Kun tuotteita vertaillaan, on siksi järkevää kysyä ensin: perustuuko määrä tutkimukseen, ruokintastrategiaan vai todelliseen viralliseen viitearvoon? Hevosille tarkoitetun biotiinin osalta vastaus tässä aineistossa on: tutkimusannoksia on, mutta virallinen hevosarvo puuttuu.

Mistä rehussa oleva biotiini tulee?

Lyhyt vastaus on, että nämä lähteet eivät anna varmaa luetteloa yksittäisistä rehuaineista, joissa on paljon biotiinia hevosen rehussa. Aineistossa todetaan nimenomaisesti, ettei tavallisessa hevosen karkearehussa tai väkirehussa olevasta biotiinista ole löydetty suoraa kvantitatiivista tietoa ja että julkaistut artikkelit käsittelevät ennen kaikkea lisäravinteiden vaikutuksia pikemminkin kuin luonnollisia rehulähteitä (lähde).

Paksusuoli osallistuu, mutta sen osuus on epävarma

Selvää kuitenkin on, että biotiinia voi muodostua hevosen paksusuolessa mikrobifermentaation kautta.

Paksusuoli voi tuottaa biotiinia, mutta osuuden suuruutta ei voi päätellä näistä lähteistä.

Karkearehu, ruoho ja koko ruokintakokonaisuus

Tämän näytön perusteella voidaan ensisijaisesti tarkastella karkearehun laatua ja koko ruokintakokonaisuutta, ei yksittäistä raaka-ainetta irrallaan. Aikuisia oreja koskevassa tutkimuksessa todettiin, että kavion sarveisaineksen laadun paraneminen saattoi liittyä ravitsemukseen, jossa biotiinin ja vitamiinien määrät olivat suurempia, kun ruohoa verrattiin heinään, mutta kirjoittajat totesivat myös, että varmemman johtopäätöksen tekemiseen olisi tarvittu pidempi tutkimusjakso (lähde).

Kun kokonaisuutta pitää arvioida

Tämä aineisto osoittaa myös, miksi väkirehun lisääminen ei ole yksinkertainen oikotie: kun lähteet eivät pysty kertomaan, mitkä rehut vaikuttavat eniten, asiaa ei voi ratkaista varmasti pelkästään yhtä yksittäistä komponenttia lisäämällä. Käytännössä biotiinin saantia on tarkasteltava yhdessä karkearehun laadun, muiden ainesosien ja ruokinnan kokonaisbalanssin kanssa. Jos haluat tietää, mitä juuri oman hevosesi ruokintaan todellisuudessa kuuluu, rehuanalyysi tai eläinlääkärin arvio on usein parempi seuraava askel kuin oletusten varaan lähteminen.

Miten valitset oikean biotiinilisän?

Vertaile päivittäisen annoksen mukaan, älä purkin mukaan

Reiluin tapa vertailla on biotiinin määrä suositeltua vuorokausiannosta kohti.

Pakkaus voi siis näyttää suuremmalta ilman, että se antaa enemmän biotiinia päivässä. Tarkista siksi aina, ilmoitetaanko määrä mg tai µg päivittäistä annosta kohti, äläkä laske purkin kokonaismäärän perusteella, kun vertailet hintaa, kokoa tai tuotemerkkiä.

Puhdas biotiini vai yhdistelmätuote

Myös tuotteen ainesosamuodon on käytävä ilmi.

Jos valitset yhdistelmätuotteen, lähtökohtana pitää silti olla biotiinimäärä vuorokausiannosta kohti. Muut ainesosat voivat olla olennaisia kokonaisuuden kannalta, mutta ne eivät muuta sitä, miten itse biotiinia vertaillaan.

Valitse muoto, joka toimii joka päivä

Annostelumuoto vaikuttaa siihen, pysyykö annos todella samana päivästä toiseen. Valitse muoto, joka on helpoin mitata ja antaa samalla tavalla joka päivä, jotta sinun ei tarvitse vaihtaa menetelmää tai arvailla määrää.

Vertaile ensin biotiinia päivittäistä annosta kohti. Vasta sen jälkeen pakkauksen, muodon ja tuotemerkin huomioiminen on mielekästä.

Lue verkkokaupan tuotekuvaus yhtä tarkasti kuin etiketti

Jos tuotetekstissä korostetaan ravitsemusväitettä, Livsmedelsverketin ohjeistus osoittaa, että väite koskee kyseistä ravintoainetta, ei tuotetta kokonaisuutena Livsmedelsverketin ravitsemusväitteitä koskeva ohjeistus. Siksi käyttötarkoitus, ruokintaohje ja sisältöilmoitus kannattaa lukea yhtä tarkasti kuin itse tuotteen nimi. Nimi voi kuulostaa selkeältä, mutta ilmoitettu määrä, ainesosamuoto ja päivittäinen annos osoittavat, mitä olet todella vertailemassa.

Kuinka kauan biotiinia annetaan ja milloin vaikutus näkyy?

Hevosilla tehdyissä tutkimuksissa näkyy, ettei tuloksia pidä arvioida vain muutaman päivän jälkeen. Kontrolloidussa ponitutkimuksessa annettiin 0,12 mg biotiinia per kg ruumiinpainoa päivittäin 5 kuukauden ajan; kavion kasvu kavion keskiosassa oli 35,34 mm verrattuna kontrolliryhmän 30,69 mm:iin, eli noin 15 % suurempi (ponitutkimus). Tämä on selvä viesti siitä, että seurannan on oltava kuukausien, ei viikkojen mittainen.

Näin seuraat vaikutusta vertailukelpoisella tavalla

Hyödyllisin seuranta on sellaista, joka voidaan toistaa. Määritä selkeä lähtötilanne ennen ensimmäistä annosta ja päätepiste useita kuukausia myöhemmin. Ota kuvat samasta kulmasta, samalta etäisyydeltä ja samassa valossa, jotta kavion muotoa, pintaa ja mahdollista lohkeilua voidaan verrata ajan kuluessa. Anna saman kengittäjän tai saman arviointirutiinin tarkastella kavion sarveisaineksen laatua jokaisella tarkistuskerralla. Tutkimuksessa vaikutusta arvioitiin myös kavion sarveisaineksen makroskooppisella ja histologisella arvioinnilla, ei yhden päivän yksittäisellä havainnolla (pitkäaikaistutkimus hevosilla).

Yleiset virheet, jotka johtavat vääriin johtopäätöksiin

Yksi tavallinen virhe on lopettaa liian aikaisin. Pitkäaikaistutkimuksessa havaittiin, että kavion laatu heikkeni nopeasti, kun biotiinin käyttö lopetettiin tai sitä vähennettiin, mikä tekee lyhyen tai keskeytyneen käytön tulkinnasta vaikeaa (pitkäaikaistutkimus hevosilla). Toinen virhe on muuttaa liian monta asiaa samanaikaisesti, esimerkiksi ruokintaa, ympäristöä ja kavionhoitoa, koska silloin on vaikea tietää, mikä todella vaikutti lopputulokseen. Myös kavionhoidon ja ympäristön on pysyttävä johdonmukaisina koko jakson ajan, muuten alun ja lopun vertailu jää heikoksi.

Laske kuukausissa, dokumentoi alusta lähtien ja arvioi vasta, kun sinulla on vertailukelpoinen ennen- ja jälkeen-tilanne.

Milloin suunnitelmaa pitäisi arvioida uudelleen

Jos biotiinia käytetään johdonmukaisesti useiden kuukausien ajan etkä silti näe mitään paranemista kuvissa, kengittäjän arviossa tai kavion sarveisaineksen laadussa, on viisasta arvioida suunnitelma uudelleen yhdessä kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa. Olemassa olevat tutkimukset osoittavat, että arviointi on tehtävä pidemmällä aikavälillä, mutta ne osoittavat myös, että vasteet voivat näyttää erilaisilta: joihinkin mittareihin vaikuttaa kasvu, toisiin sarveisaineksen laatu. Siksi selkeän muutoksen puuttumisen vakavasti toteutetun seurantajakson jälkeen pitäisi johtaa koko tilanteen uuteen arviointiin, ei siihen, että vain jatketaan muuttamatta mitään.

Turvallisuus, yhteisvaikutukset ja riskiryhmät

Itse biotiini ja ruokintakokonaisuus

Tämä tarkoittaa, että käytännössä huomio kohdistuu usein tuotteen kokonaisuuteen ja siihen, mitä hevonen jo saa omasta ruokinnastaan, ei biotiiniin irrallisena yksittäisenä ainesosana.

Silloin on vaikeampi tietää, mikä tulee biotiinista ja mikä seoksen muusta sisällöstä.

Milloin yhdistelmätuotteet vaativat erityistä tarkistusta

Jos annat jo mineraalirehua, kavioille tarkoitettua lisäravinnetta tai useita täydennyksiä samanaikaisesti, koko päiväannos on laskettava yhteen ennen kuin lisäät vielä yhden tuotteen. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun biotiinia myydään yhdessä sinkin ja kuparin kaltaisten mineraalien kanssa, koska juuri ruokinnan kokonaisuus ratkaisee, sopiiko lisä yksittäiselle hevoselle.

Minkä hevosten kanssa pitäisi olla erityisen varovainen?

Jos kavio-ongelmat eivät koske pelkästään kavioiden ulkonäköä tai jos hevosella on samalla muitakin muutoksia, joita ruokintakokonaisuus ei selitä, asia pitäisi tutkia lääketieteellisesti sen sijaan, että sitä hoidettaisiin pelkästään lisäravinteilla. Lisäravinteet voivat olla osa suunnitelmaa, mutta niiden ei pitäisi korvata arviointia silloin, kun tilanne on monimutkaisempi kuin yksittäinen kavio-ongelma.