Mitä histidiini on?

Mitä histidiini oikeastaan on?

Yksi yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta

Histidiini on yksi ihmisen yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta.

Histidiinistä tietoa etsivä etsii siis tietoa aminohaposta, ei vitamiinista tai kivennäisaineesta. Samassa EFSA:n aineistossa histidiini luetellaan niiden 20 proteiineja muodostavan aminohapon joukossa, joista elävien eliöiden proteiinit rakentuvat, sekä niiden yhdeksän joukossa, jotka luokitellaan ihmiselle välttämättömiksi EFSA:n katsaus proteiineihin ja aminohappoihin.

Histidiini ravintoaineena ja elimistön proteiinien osana

Ravintoaineena histidiiniä saadaan ruoasta. Elimistön proteiineissa histidiini on yksi niistä aminohapoista, jotka muodostavat valmiiksi proteiinirakenteiksi laskostuvia ketjuja. EFSA:n mukaan proteiinit rakentuvat aminohapoista, jotka liittyvät toisiinsa polypeptidiketjuiksi. Nämä ketjut laskostuvat kolmiulotteisiksi proteiineiksi EFSA:n katsaus proteiineihin ja aminohappoihin.

Histidiini on proteiineihin kuuluva aminohappo, ei sama aine kuin histamiini.

Miksi histidiini mainitaan usein histamiinin ja karnosiinin yhteydessä?

Histidiini mainitaan usein histamiinin yhteydessä, koska histidiini on histamiinin esiaste. EFSA toteaa nimenomaisesti, että histidiini on histamiinin esiaste EFSA:n katsaus proteiineihin ja aminohappoihin.

Histidiini mainitaan myös karnosiinin yhteydessä, sillä karnosiini on dipeptidi β-alaniini-L-histidiini. Kliinisessä tutkimuksessa karnosiinia kuvataan histidiiniä sisältäväksi dipeptidiksi, jota esiintyy runsaasti aineenvaihdunnaltaan vilkkaissa kudoksissa, kuten luustolihaksissa ja aivoissa PMC-artikkeli karnosiinista.

Histidiinistä puhuttaessa tarkoitetaan histidiini-aminohappoa. Histamiini ja karnosiini ovat eri aineita, vaikka ne liittyvät kemiallisesti histidiiniin EFSA PMC-artikkeli karnosiinista.

Miten histidiini toimii elimistössä?

Elimistön proteiinien rakennusaine

Histidiini on yksi ihmisen yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta, ja sitä käytetään proteiinisynteesissä. EFSA luokittelee histidiinin yhdeksi ihmiselle välttämättömistä aminohapoista. Histidiini toimii siis rakennusaineena elimistön muodostaessa proteiineja, minkä vuoksi sitä on saatava ravinnosta.

Samasta katsauksesta käy ilmi, että histidiinillä on myös proteiineihin kuulumattomia tehtäviä. Tärkeä ero on se, että histidiini on histamiinin esiaste: histamiini on siis eri aine kuin histidiini. EFSA:n katsaus

Histidiini, histamiini ja karnosiini

Histidiini kuuluu myös karnosiini-dipeptidiin yhdessä β-alaniinin kanssa. Julkaistussa katsauksessa karnosiinia kuvataan yleiseksi aineenvaihdunnaltaan vilkkaissa kudoksissa, kuten luustolihaksissa, sydämessä ja aivoissa. Sen kuvataan voivan sitoa vetyioneja ja puskuroida solunsisäistä pH:ta. Kyse on biokemiallisesta puskuritoiminnasta, ei näytöstä siitä, että histidiinin lisääminen itsessään tuottaisi jonkin tietyn käytännön vaikutuksen. Katsaus karnosiiniin ja fyysiseen suorituskykyyn

Lihakset, aivot ja veri

Vanhemmassa viidellä terveellä aikuisella tehdyssä tutkimuksessa β-alaniinin ja L-histidiinin pitoisuudet veriseerumissa nousivat nopeammin vapaiden aminohappojen nauttimisen jälkeen kuin karnosiinin nauttimisen jälkeen. Tämä osoittaa, etteivät vapaa histidiini ja dipeptidiin sitoutunut histidiini käyttäydy verenkierrossa samalla tavalla. Tutkimus ei kuitenkaan kerro mitään pitkäaikaisista terveysvaikutuksista eikä siitä, onko pitoisuuden nopeampi nousu veressä itsessään parempi asia. Tutkimus karnosiinin ja aminohappojen imeytymisestä

Lihasten ja hermokudoksen osalta aineistossa käsitellään siis ennen kaikkea histidiinin roolia karnosiinin osana. Verestä puolestaan mitataan lähinnä aineiden imeytymistä nauttimisen jälkeen. Tämä on täsmällisempi kuva kuin yhden yksinkertaisen tehtävän osoittaminen histidiinille koko elimistössä.

Varminta on sanoa, että histidiini toimii pääasiassa proteiinien rakennusaineena sekä histamiinin ja karnosiinin lähtöaineena. Yksityiskohtaisempia vaikutuksia on arvioitava niitä koskevan näytön perusteella.

Kuinka paljon histidiiniä tarvitaan?

Viranomaisten viitearvot koskevat pääasiassa proteiinia, eivät erillistä histidiiniannosta

EFSA:n proteiinia koskevan tieteellisen lausunnon mukaan ravitsemuksellisia viitearvoja (DRV) ei ole johdettu yksittäisille välttämättömille aminohapoille vaan proteiinille kokonaisuutena. Aikuisten keskimääräiseksi tarpeeksi (AR) paneeli hyväksyy 0,66 g proteiinia painokiloa ja vuorokautta kohti ja suositeltavaksi saanniksi (PRI) 0,83 g proteiinia painokiloa ja vuorokautta kohti. Nämä ovat siis proteiinin, eivät histidiinin, grammamääriä. EFSA:n tieteellinen lausunto proteiinista

Pohjoismaiset ravitsemussuositukset ovat aikuisille ja ikääntyneille samalla tasolla: proteiinin AR on 0,66 g/kg painokiloa ja vuorokautta kohti ja RI 0,83 g/kg painokiloa ja vuorokautta kohti. NNR:n mukaan monipuolisesta ruokavaliosta saatavan proteiinin pitäisi myös kattaa välttämättömien aminohappojen tarve. NNR 2023 proteiinista

Entä lapset, nuoret, raskaana olevat ja imettävät?

Imeväisille, lapsille ja nuorille EFSA käytti osatekijöihin perustuvaa laskentatapaa kuuden kuukauden iästä aikuisikään. Tässä esitellyssä aineistossa näille ryhmille ei ole erillistä histidiinin viitearvoa, vaan viitearvot koskevat proteiinia. Raskaana oleville ehdotetaan proteiinin lisäsaanniksi 1 g/vrk ensimmäisellä raskauskolmanneksella, 9 g/vrk toisella ja 28 g/vrk kolmannella. Imettäville ehdotetaan 19 g/vrk ensimmäisten kuuden kuukauden ajan ja sen jälkeen 13 g/vrk. Nämä määrät lisätään niiden naisten proteiinin saantiin, jotka eivät ole raskaana tai imetä. EFSA:n tieteellinen lausunto proteiinista

Miksi proteiinin määrää ei voi suoraan muuntaa histidiinin määräksi?

NNR:n suositussivulla selitetään, että AR on arvioitu keskimääräinen tarve, kun taas RI on määritetty kattamaan lähes kaikkien ryhmään kuuluvien tarpeet. AR ja RI eivät siksi ole keskenään vaihdettavissa. Tässä ei myöskään ole perusteita muuntaa raskauden tai imetyksen aikaista proteiinin lisäsaantia varmaksi yksilölliseksi histidiinin tarpeeksi. NNR 2023 AR:n ja RI:n tulkinnasta

Viranomaiset antavat viitearvot proteiinille, eivät erillistä histidiinin vuorokausitarvetta grammoina.

Vanhempi koe osoittaa myös, miksi erittäin vähäinen saanti pitkään jatkuessaan voi näkyä mittauksissa mutta ei määritä yleispätevää tarvelukua: seitsemän nuorta miestä sai 10 mg histidiiniä päivässä kahdeksan viikon ajan, ja jakson loppupuolella heidän keskimääräinen typpitaseensa muuttui negatiiviseksi. Tämä osoittaa erittäin vähäisen saannin vaikutuksen, mutta ei määritä histidiinin tarkkaa tarvetta kaikille ryhmille. EFSA:n katsaus histidiinin puutetta koskevaan tutkimukseen

Mistä elintarvikkeista saa eniten histidiiniä?

Ruoan histidiini on pääasiassa osa proteiinia, joten enemmän proteiinia sisältävistä elintarvikkeista saa yleensä enemmän histidiiniä kuin vähän proteiinia sisältävistä. NNR 2023 mainitsee tärkeinä proteiininlähteinä lihan, kalan, maidon ja kananmunat sekä viljat, palkokasvit, pähkinät ja siemenet (NNR 2023 proteiinista).

Eläinperäiset lähteet

EFSA nostaa lihan, kalan, kananmunat, maidon ja maitotuotteet tärkeimmiksi eläinperäisiksi proteiininlähteiksi (EFSAn tieteellinen lausunto proteiinista). Käytännössä tämä tarkoittaa, että histidiiniä saadaan usein tavallisista proteiinia sisältävistä pääaterioista ja välipaloista, ei vain yhdestä tietystä raaka-aineesta.

Kasviperäiset lähteet

Kasviperäisistä lähteistä EFSA mainitsee keskeisinä proteiininlähteinä viljatuotteet, palkokasvit ja pähkinät. NNR 2023 lisää joukkoon myös siemenet (EFSAn tieteellinen lausunto proteiinista; NNR 2023 proteiinista). Lähteissä korostetaan myös, että eläinperäisissä proteiineissa välttämättömien aminohappojen pitoisuus on yleensä suurempi, kun taas kasviproteiineissa välttämättömien aminohappojen pitoisuus on useammin pienempi (EFSA).

Tarkat luvut tavallisille elintarvikkeille

USDA:n elintarviketietokannan saatavilla olevien alkuperäisten tietueiden perusteella yksittäisiä elintarvikkeita ei voi asettaa täysin luotettavasti järjestykseen tarkkojen histidiinimäärien mukaan grammoina 100 grammaa ja tavanomaista annosta kohti. Tietokanta koskee syötävää osaa ja erottaa raa’at, käsitellyt ja kypsennetyt elintarvikkeet toisistaan. Siksi taulukossa on pidettävä erillään elintarvike, valmistustapa ja annoksen paino (USDA:n elintarviketiedot).

Suunnan antamiseksi, ei esimerkkeinä tavanomaisista annosko’oista: terveillä nuorilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa hera-, herne- ja härkäpapuproteiini-isolaatin annokset, joista kukin sisälsi 0,33 g proteiinia/kg ruumiinpainoa, sisälsivät vastaavasti 6,9, 8,8 ja 8,1 mg histidiiniä/kg ruumiinpainoa (NNR 2023 proteiinista).

Histidiiniä saadaan ruoan proteiinin mukana: jos syöt monipuolisesti sekä eläin- että kasviperäisiä proteiininlähteitä, saat sitä useista tavallisista elintarvikeryhmistä (EFSA; NNR 2023).

Monipuolisessa ruokavaliossa käytännön kysymys ei siksi useimmiten ole, onko ruoassa histidiiniä, vaan kuinka usein aterioilla on proteiinia lihasta, kalasta, kananmunista, maitotuotteista, palkokasveista, viljoista, pähkinöistä ja siemenistä (NNR 2023 proteiinista).

Miten histidiinilisät toimivat ja mikä muoto kannattaa valita?

Vapaa L-histidiini vai proteiiniin sitoutunut histidiini

Ruoassa histidiini on useimmiten osa proteiinia. Tällöin proteiinin on ensin pilkkouduttava mahalaukussa ja ohutsuolessa, ennen kuin aminohapot voivat imeytyä. EFSAn mukaan proteiinia pilkkoutuu molemmissa vaiheissa, eikä ruoansulatusentsyymien puute yleensä rajoita imeytymistä terveillä ihmisillä. EFSAn aineisto proteiinin pilkkoutumisesta ja aminohappojen imeytymisestä

Siksi on tärkeää erottaa toisistaan ravintolisän vapaana aminohappona sisältämä histidiini ja proteiiniin sitoutunut histidiini. Viidellä terveellä aikuisella tehty pieni ihmistutkimus osoitti, että β-alaniinin ja L-histidiinin pitoisuudet seerumissa nousivat nopeammin vapaiden aminohappojen nauttimisen jälkeen kuin silloin, kun samat aminohapot annettiin karnosiini-dipeptidinä. Tämä kertoo niiden nopeammasta saatavuudesta verenkierrossa, ei siitä, että jokin tietty muoto olisi oikea valinta kaikille. Tutkimus karnosiinin ja sen aminohappojen imeytymisestä

Mitä pakkausmerkinnöistä pitää käydä ilmi

EU:n ravintolisiä koskevat säännöt edellyttävät muun muassa, että vaikuttavien aineiden määrät ilmoitetaan suositeltua vuorokausiannosta kohti ja että merkinnöissä varoitetaan ylittämästä sitä. Ostajan kannattaa siis tarkistaa kolme asiaa: kuinka paljon histidiiniä on ilmoitettu annosta kohti, missä muodossa se on ja sisältääkö tuote muita lisättyjä aineita. Pakkauksen etupuolella oleva väite ei itsessään kerro, saatko vapaata L-histidiiniä, seoksessa olevaa histidiiniä vai jotakin aivan muuta. EU:n ravintolisiä koskeva direktiivi

Histidiini on myös helppo sekoittaa muihin histidiiniä sisältäviin aineisiin. Satunnaistetussa tutkimuksessa, johon osallistui 299 henkilöä, annettiin 2 g karnosiinia päivässä. Kyse oli siis karnosiinista, ei vapaasta histidiinistä. Tällaisia tutkimuksia ei siksi voi käyttää histidiiniannoksen määrittämiseen eikä niiden perusteella voi päätellä, mitä histidiinilisä sisältää. Tutkimus karnosiinista ravintolisänä

Mitä tutkimus kertoo ja mitkä väitteet ovat sallittuja?

Mitä ihmistutkimuksissa todellisuudessa tarkastellaan

Tässä todennettavissa olevissa ihmistutkimuksissa tarkastellaan pääasiassa imeytymistä, veren pitoisuuksia, annoksia ja typpitasapainoa — ei histidiiniä yksittäisenä aineena koskevaa terveysväitettä. EFSA esittelee esimerkiksi vanhemman kokeen, jossa seitsemän nuorta miestä sai 10 mg histidiiniä päivässä kahdeksan viikon ajan. Jakson loppupuolella keskimääräinen typpitasapaino muuttui negatiiviseksi. Tämä osoittaa, että hyvin vähäinen saanti pitkän aikaa voi aiheuttaa mitattavia muutoksia, mutta ei määritä tarkkaa tarvetta kaikille EFSAn katsaus proteiiniin ja aminohappoihin.

Toisessa, viidellä terveellä aikuisella tehdyssä ihmiskokeessa verrattiin karnosiinia vapaisiin aminohappoihin β-alaniiniin ja L-histidiiniin. Veren pitoisuudet nousivat nopeammin vapaiden aminohappojen jälkeen kuin dipeptidin jälkeen tutkimus karnosiinin imeytymisestä suolistossa. Nämä ovat imeytymistutkimuksia, eivät peruste luvata ravintolisälle tiettyä vaikutusta.

Miksi karnosiini sekoitetaan usein histidiiniin

EFSAn mukaan histidiiniä käytetään myös proteiinisynteesissä ja se on histamiinin esiaste EFSA. Nämä ovat biologisia tehtäviä ja kemiallisia yhteyksiä, eivät hyväksytty markkinointiväite histidiinistä yksittäisenä aineena.

Mikä on sallittua EU:ssa?

EU:n terveysväiterekisterissä ei ole erillistä hyväksyttyä väitettä histidiinille yksittäisenä aineena. Tarkistetussa luettelossa sana histidine esiintyy tiettyjen ateriankorvikkeiden ehdoissa koostumusta koskevana vaatimuksena — ei lupauksena vaikutuksesta EU:n terveysväiterekisteri.

Imeytymistutkimus, mallissa havaittu mekanismi ja hyväksytty terveysväite ovat kolme eri asiaa.

Histidiinistä lukiessa kannattaa siksi erottaa toisistaan se, mitä tutkimuksessa mitataan — esimerkiksi veren pitoisuuksia, typpitasapainoa tai fyysistä suorituskykyä karnosiinitutkimuksessa — ja se, mitä markkinoinnissa tosiasiassa saa sanoa karnosiinitutkimus PMC:ssä.

Mitä yleisiä virheitä histidiinistä puhuttaessa tehdään?

Histidiini on yksi ihmisen yhdeksästä välttämättömästä aminohaposta ja voi olla osa elimistön proteiineja, kun taas histamiini on eri aine, jota elimistö voi muodostaa histidiinistä. EFSA toteaa myös, että histidiini voi muuttua histamiiniksi kalatuotteissa, jos niitä käsitellään epäasianmukaisesti. Siksi histidiinistä ja histamiinista kertovat tekstit eivät käsittele samaa asiaa. EFSAn aineisto histidiinistä ja histamiinista

Histidiinin suurempi määrä ei automaattisesti tarkoita parempaa tulkintaa

Yksittäisestä luvusta on helppo tehdä liian pitkälle meneviä päätelmiä. EFSAn aineistossa kuvataan vanhempi koe, jossa seitsemän nuorta miestä sai vain 10 mg histidiiniä päivässä kahdeksan viikon ajan; jakson loppupuolella heidän keskimääräinen typpitaseensa muuttui negatiiviseksi. Tämä osoittaa, että hyvin vähäinen saanti pitkään jatkuessaan voi aiheuttaa mitattavan vaikutuksen, mutta se ei määritä kaikkien tarkkaa tarvetta eikä tarkoita, että suuremmat annokset olisivat automaattisesti parempia. EFSAn kuvaus puutostutkimuksesta

Samassa aineistossa histidiiniä käsitellään yhtenä proteiinin aminohapoista. Tätä kysymystä ei pidä sekoittaa yksittäiseen erilliseen aineeseen tai tuotemerkintään, jossa ilmoitetaan vain proteiinin määrä. EFSAn lausunto proteiinista

Arvioi väitteitä ja pakkausmerkintöjä oikealla mittapuulla

EU:n rekisterissä ei ole erillistä hyväksyttyä väitettä histidiinistä itsestään. Se, että sana histidine esiintyy joidenkin ateriankorvikkeiden ehdoissa, ei tarkoita, että L-histidiinilisille olisi hyväksytty terveysväite. EU:n terveysväiterekisteri

Merkintä ”proteiini” ei automaattisesti kerro, kuinka paljon histidiiniä tuote sisältää.

Histidiiniä koskevaa tietoa on siksi turvallisinta lukea erottamalla toisistaan aine, määrä ja väite: mistä aineesta on kyse, mitä lukua tarkoitetaan ja käsitteleekö teksti todella histidiiniä vai histamiinia, proteiinia tai aivan muuta asiayhteyttä. EFSAn aineisto histidiinistä

Onko histidiini turvallista kaikille?

Mitä aineistossa todella sanotaan

Siksi turvallisuutta koskeva tieto on rajallista: se ei riitä perusteeksi olettaa, että sama käyttötapa sopii muille ryhmille. Tässä ei myöskään ilmoiteta histidiinilisälle vahvistettua, yleisesti sovellettavaa saannin ylärajaa.

Vertailun vuoksi EFSA toteaa, että proteiinista kokonaisuutena saatavilla olevat tiedot eivät riitä proteiinin siedettävän saannin ylärajan (UL) määrittämiseen; samalla enintään kaksinkertaisen PRI-arvon suuruista saantia pidetään turvallisena aikuisille EFSAn arvio proteiinista. Tämä arvio koskee proteiinia, eikä se ole erillinen histidiiniä koskeva arvo.

Yhteisvaikutukset: mitä tiedetään ja mitä ei voida sanoa

Näiden lähteiden perusteella ei siis voida todeta kliinisesti vahvistettua yhteisvaikutusta antihistamiinien kanssa. Kun näyttöä on näin vähän, vastuullisinta on olla arvailematta.

Aineiston ainoa selkeämpi vertailu koskee sinkki-histidiinikompleksia ja sinkkisulfaattia terveillä miehillä tutkimus sinkki-histidiinikompleksista terveillä miehillä. Siinä on kyse sinkin biologisesta hyötyosuudesta, ei erillisen histidiinin vahvistetusta yhteisvaikutuksesta lääkkeiden kanssa.

Keiden on syytä olla erityisen varovaisia?

Histidiinin turvallisuudesta on parhaiten tietoa terveiden aikuisten osalta, kun taas erityisryhmiä ja yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa koskevat tiedot ovat riittämättömiä pohjoismainen aineisto proteiinista ja histidiinistä.

Tämä aineisto ei riitä siihen, että terveitä aikuisia koskevia tietoja sovellettaisiin omin päin tällaisiin tilanteisiin siedettävyystutkimus terveillä aikuisilla.