Shilajit – Täydellinen opas 2026

Mitä shilajit on ja mistä se on peräisin?

Luonnollinen vuoristosta tihkuva aine, ei tavanomainen ravintoaine

Nykykirjallisuudessa shilajitia kuvataan hartsimaiseksi eritteeksi, jota käytetään perinteisesti aasialaisessa lääketieteessä. Toisessa katsauksessa sitä kuvataan mustaksi aineeksi, joka tihkuu kalliomuodostumista. Shilajit hartsimaisena eritteenä aasialaisessa lääketieteessä Geologinen katsaus shilajitin tihkumiskohtiin

Tämä tekee shilajitista jotakin muuta kuin tavanomaisen elintarvikkeen tai ravintoaineen. EU:n arviossa ei löydetty näyttöä siitä, että shilajitia olisi käytetty elintarvikkeena merkittävässä määrin unionissa ennen 15. toukokuuta 1997, vaikka sitä oli käytetty ravintolisissä Tšekissä. EU:n kuuleminen mumijosta ja uudesta elintarvikkeesta

Mistä se koostuu?

Analyysitutkimuksissa shilajit kuvataan mineraalien ja useiden orgaanisten aineiden seokseksi. Kemiallisessa katsauksessa mainitaan muun muassa mineraalit, proteiinit, typettömät yhdisteet, lipidit, steroidit, hivenaineet, hiilihydraatit sekä alkaloidit ja aminohapot. Toisessa tutkimuksessa fenolihappoja nostetaan esiin selkeänä kemiallisena merkkinä kasvien osuudesta materiaalissa. Shilajitin kemiallinen koostumus ja fenolihapot

Koostumus vaihtelee alueittain ja näytteittäin. Tutkimuksen mukaan siihen vaikuttavat useat tekijät, kuten kallioperä, maaperä, lämpötila, ilmankosteus, korkeus merenpinnasta ja alueella kasvavat kasvit. Siksi ei voi olettaa, että kahdessa samalla nimellä myytävässä tuotteessa olisi sama ainesosaprofiili. Shilajitin koostumuksen alueellinen vaihtelu

13 raakaa näytettä ja kuutta ravintolisää analysoineessa tutkimuksessa talliumpitoisuus vaihteli selvästi eri materiaalityyppien välillä. Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, miksi yksittäinen erä on arvioitava erikseen eikä pakkauksen nimen perusteella pidä tehdä päätelmiä. Talliumpitoisuuden analyysi shilajitissa ja ravintolisissä

Perinteinen käyttö ja nykyinen tutkimusnäyttö

Se, että shilajitia on käytetty perinteisesti, ei tarkoita, että kaikki tuotteeseen liittyvät väitteet olisivat saaneet yleistä vahvistusta nykyisessä tutkimuksessa. Saatavilla olevissa tutkimuksissa kuvataan ennen kaikkea alkuperää, kemiallista koostumusta ja näytteiden välisiä eroja, eikä niissä määritellä yhtä kaikille tuotteille yhteistä koostumusta. Geologinen katsaus shilajitin tihkumiskohtiin Shilajit-näytteiden kemiallinen vaihtelu

EFSA:n viitearvot koskevat ravintoaineita ja tasoja, joita käytetään tarpeen, saannin ja enimmäismäärien arviointiin. Shilajit ei siis ole tavanomainen ravinnon ravintoaine, jolla voisi korvata ruokavalion tavallisia ravintoaineita. EFSA ravintoaineiden viitearvoista

Pakkauksessa ilmoitettu muoto kertoo vähemmän kuin kyseisen erän sisältö.

Siksi shilajitia tulisi pitää erityisenä, koostumukseltaan vaihtelevana luonnonmateriaalina, ei tavallisena yrttinä tai vitamiinina, jolla on vakioitu ravitsemuksellinen tehtävä. Shilajit koostumukseltaan vaihtelevana luonnonmateriaalina

Ihmisillä tehtyä tutkimusta on vähän, ja tutkimuksissa on käytetty eri shilajitvalmisteita: puhdistettua shilajitia terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä tutkimuksessa, jossa mitattiin testosteronia (tutkimus testosteronista terveillä vapaaehtoisilla); käsiteltyä shilajitia oligospermiaa sairastavilla miehillä tehdyssä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin spermatogeneettistä aktiivisuutta (tutkimus spermatogeneettisestä aktiivisuudesta oligospermiassa); uutetta satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui osteopeniaa sairastavia postmenopausaalisia naisia (satunnaistettu tutkimus osteopeniasta); sekä shilajithartsia 28 päivän avoimessa pilottitutkimuksessa, johon osallistui 25 tervettä 21–55-vuotiasta miestä (28 päivän pilottitutkimus). Tutkimukset osoittavat, että ainetta on tutkittu useissa eri väestöryhmissä, mutta niiden perusteella ei voi tehdä laajoja päätelmiä terveistä aikuisista.

Testosteroni ja hedelmällisyys

Testosteronia on siis tutkittu terveillä vapaaehtoisilla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa, ja hedelmällisyyttä oligospermiaa sairastavilla miehillä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa (testosteroni terveillä vapaaehtoisilla, spermatogeneettinen aktiivisuus oligospermiassa). Tutkimusasetelmat koskevat eri ryhmiä ja eri tuloksia, joten niitä ei voi yhdistää yleiseksi lupaukseksi paremmasta hormonitasapainosta tai hedelmällisyydestä kaikille shilajitia käyttäville.

Väsymys, voima ja fyysinen suorituskyky

Eräässä ihmistutkimuksessa tarkasteltiin väsymyksen aiheuttamaa lihasvoiman ja seerumin hydroksiproliinipitoisuuden laskua, ja toisessa tutkittiin ihmisen luurankolihaksen transkriptomia suun kautta otetun shilajitin jälkeen (tutkimus voimasta ja hydroksiproliinista, tutkimus luurankolihaksen transkriptomista). Tämä osoittaa, että ihmisillä tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu suorituskykyyn liittyviä ja mekanistisia kysymyksiä, mutta ei sitä, että vaikutus olisi niin voimakas tai johdonmukainen, että siitä voisi antaa varman suosituksen terveille ihmisille.

Mitä parhaat tutkimusasetelmat kertovat?

Aineiston parhaiten suunniteltu tutkimus on satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja lumekontrolloitu tutkimus, johon osallistui osteopeniaa sairastavia postmenopausaalisia naisia. Se antaa vakuuttavampaa näyttöä kuin avoimet pilottitutkimukset, mutta koskee rajattua ryhmää eikä kerro vieläkään paljoa terveistä aikuisista, joilla ei ole osteopeniaa.

Rotilla tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin myös kroonista väsymysoireyhtymää muistuttavaa käyttäytymistä, HPA-akselia ja mitokondrioiden bioenergetiikkaa (rottatutkimus väsymyksestä). Tällaiset eläintutkimukset voivat toimia hypoteesien pohjana, mutta ne eivät korvaa ihmisillä tehtyjä tutkimuksia.

Tutkimuksissa havaitut mahdolliset vaikutussignaalit koskevat pieniä, tarkasti rajattuja ryhmiä, ja tutkimukset ovat usein lyhyitä tai niissä on käytetty eri tuotteita. Tulokset eivät riitä käytännön johtopäätöksiin terveistä aikuisista yleensä.

Miten shilajit voi vaikuttaa elimistössä?

EU:n aineistossa mumijo/shilajit kuvataan koostumukseltaan monimutkaiseksi, sekä orgaanista että mineraalista alkuperää olevaksi tuotteeksi, jonka alkuperää tai koostumusta ei ole määritelty yksiselitteisesti. Sille ovat ominaisia muun muassa humushappo ja fulvohappo. Siksi mineraalipitoisuus yksinään selittää vaikutuksia heikosti: jos raaka-aine, alkuperä ja käsittely vaihtelevat suuresti, yksittäistä mineraali- tai hivenainepitoisuutta ei voi käyttää takeena siitä, että aine käyttäytyisi elimistössä biologisesti samalla tavalla. EU:n kuulemisaineisto mumijosta

Fulvohappo mainitaan usein – mutta mekanismi ei ole todiste

Tiibetiläistä shilajitia käsittelevässä tutkimuskatsauksessa fulvohappo ja muut orgaaniset aineet nostetaan esiin mahdollisina vaikuttavina ainesosina, mutta seoksen koostumus vaihtelee. Tämä tarkoittaa, että aine voi vaikuttaa aktiiviselta laboratoriossa, vaikka samaa ainetta ei imeytyisi merkityksellistä määrää tietystä tuotteesta tai se ei saisi aikaan samaa vaikutusta elimistössä. Tutkimuskatsaus shilajitin muodostumisesta ja tihkumisesta Katsaus shilajitiin ja biologiseen aktiivisuuteen

Antioksidanttivaikutukset, mitokondriot ja tulehdusmerkkiaineet

Esikliinisissä tutkimuksissa käsitellään useimmiten antioksidanttivaikutuksia, mahdollisia vaikutuksia mitokondrioiden toimintaan ja tulehdukseen liittyviä signaaleja. Tässä aineistossa esimerkiksi rottatutkimuksessa tarkasteltiin kroonista väsymysoireyhtymää, hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselia ja mitokondrioiden bioenergetiikkaa. Toisessa tutkimuksessa seurattiin testosteronitasoja terveillä vapaaehtoisilla. Tämä osoittaa, että aihetta on tutkittu eri tasoilla, mutta ei sitä, että jokin yksittäinen mekanismi olisi vahvistettu ihmisillä. Rottatutkimus HPA-akselista ja mitokondrioiden bioenergetiikasta Tutkimus testosteronista terveillä vapaaehtoisilla

Biologinen hyötyosuus on yhä selvittämättä

Tärkeä rajoitus on se, ettei ole riittäviä ihmisillä tehtyjä tutkimuksia, joissa vertailtaisiin raakahartsin, käsitellyn shilajitin ja standardoitujen kapseleiden biologista hyötyosuutta. Toisin sanoen imeytymisestä, aineenvaihdunnasta ja mahdollisia vaikutuksia tosiasiassa aikaansaavista ainesosista tiedetään edelleen vain vähän. Katsaus shilajitiin ja biologiseen aktiivisuuteen

Onko hyväksyttyjä terveysväitteitä?

Mitä EU-säännöt edellyttävät

EU-asetuksessa 1924/2006 sanotaan, että ravitsemus- ja terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön ja että yleistä, täsmentämätöntä hyötyä koskevaa väitettä saa käyttää vain, jos sen yhteydessä esitetään myös 13 tai 14 artiklan luetteloista peräisin oleva yksilöity terveysväite. Shilajitin kohdalla tämä tarkoittaa, ettei markkinoinnissa voi tukeutua vapaamuotoisiin ilmauksiin ikään kuin raaka-aineella itsellään olisi hyväksytty väite, johon viitata. EU-asetus ravitsemus- ja terveysväitteistä

Asetuksessa sanotaan myös, etteivät väitteet saa olla virheellisiä, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia eivätkä ne saa antaa ymmärtää, että tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta puuttuisi yleisesti sopivia määriä ravintoaineita. Siksi etiketin sanamuoto on vähemmän tärkeä kuin se, mahtuuko väite todella sääntöjen puitteisiin. Väitteiden käyttöä koskevat säännöt

Shilajitille ei ole viitearvoja

EFSA:n viitearvot koskevat vettä, rasvaa, hiilihydraatteja, ravintokuitua, proteiinia ja energiaa sekä 14 vitamiinia ja 15 kivennäisainetta. Ne on tarkoitettu terveille ihmisille, ja niitä käytetään ravitsemussuositusten, pakkausmerkintöjen ja suunnittelun tieteellisenä perustana. Shilajit ei kuulu tähän luetteloon, joten raaka-aineelle ei ole virallista viitearvoa, päivittäistä tarvetta eikä EFSA:n mukaista AR-, PRI- tai AI-arvoa. EFSA:n tiedot ravintoaineiden saannin viitearvoista

Näin luet tuotetta, jossa on shilajitia ja lisättyjä ravintoaineita

Jos tuote sisältää myös vitamiineja tai kivennäisaineita, viitearvot ja hyväksytyt väitteet voivat koskea näitä ainesosia, kun ehdot täyttyvät. EU-säännöissä edellytetään muun muassa, että ainetta on valmiissa tuotteessa merkittävä määrä, että se on elimistön hyödynnettävissä olevassa muodossa ja että sitä on sellainen määrä, jolla väitetty vaikutus voi kohtuudella toteutua. Määrä on ilmoitettava myös pakkausmerkinnöissä, ellei se jo käy ilmi ravintoarvoilmoituksesta. EU-asetuksen väitteitä koskevat ehdot

Se, ettei raaka-aineelle ole hyväksyttyä terveysväitettä, ei tarkoita, että se olisi vaarallinen, mutta se ei myöskään todista laaja-alaisia vaikutuksia.

Etikettiä kannattaa siis lukea käytännössä niin, että erottaa toisistaan shilajitin raaka-aineena ja mahdollisesti lisätyt vitamiinit tai kivennäisaineet. EFSA:n viitearvot ja hyväksytyt väitteet voivat liittyä jälkimmäisiin, eivät shilajitiin sellaisenaan. EFSA:n ravintoaineiden viitearvojärjestelmä

Miten shilajitia annostellaan ja mitä muotoja siitä on saatavilla?

Shilajitia on käytetty ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa useilla eri tavoilla, mutta mitään vahvistettua vakioannosta ei ole. Tutkimusannokset kuvaavat siis nimenomaan tutkittuja käyttötapoja, eivät väestölle suositeltua saantia.

Hartsi, kapselit vai jauhe?

Tässä aineistossa esiintyy hartsia, puhdistettua shilajitia ja uutetta, ja katsauksessa kuvataan eri alueilta peräisin olevan shilajitin olevan orgaanisen aineksen, humusaineiden, fulvohapon ja muiden ainesosien seos. Samalla sen alkuperästä kiistellään edelleen (katsaus shilajitin alkuperään ja koostumukseen). Jos vertailet hartsia, kapseleita ja jauhetta, tämä tarkoittaa, ettei muoto itsessään kerro kaikkea. Varmimmin vertailtavia asioita ovat etiketissä ilmoitetut tiedot: määrä annosta kohti, tarkka valmistemuoto ja se, onko tuote selvästi puhdistettu tai standardoitu.

Käytännössä hartsin annoskoko riippuu yleensä eniten siitä, miten itse annostelet sen. Kapselissa on valmis annos kapselia kohti, ja jauhe asettuu näiden väliin, sillä se pitää yleensä mitata. Ero on tärkeä, jos haluat saada saman määrän joka kerta. Vaikka kahden tuotteen ainesosana lukisi ”shilajit”, niitä voi silti olla vaikea verrata suoraan, jos valmiste ja tuoteseloste poikkeavat toisistaan.

Varmimmin voit vertailla ilmoitettua määrää, valmistemuotoa ja puhtautta – et sitä, kuinka vakuuttavalta tuotteen teksti kuulostaa.

Milloin sitä otetaan, ja ruoan kanssa vai ilman?

Tässä aineistossa ei määritellä ateriaan liittyvää vakiintunutta parasta ajankohtaa. Näiden tutkimusten perusteella ei siis voida todeta, että shilajitia pitäisi ottaa ruoan kanssa tai ilman ruokaa. Jos haluat vertailla tuotteita, on olennaisempaa tarkistaa, ilmoittaako valmistaja tarkan valmistemuodon ja selkeän määrän annosta kohti, kuin etsiä vahvistettua ”oikeaa” kellonaikaa.

Kuinka pitkään shilajitia tutkitaan tutkimuksissa?

Aineistossa tutkimusten kestot vaihtelevat 28 päivästä 90 päivään ja 48 viikkoon. Tämä tarkoittaa, että muutaman päivän omakohtaista kokeilua on vaikea tulkita tutkimustulosten perusteella, sillä varsinaisissa tutkimuksissa käyttö on usein kestänyt viikkoja tai kuukausia.

Miksi koostumus ja puhtaus ovat lupauksia tärkeämpiä

Shilajitin kuvataan vaihtelevan maantieteellisesti, ja eri alueilta kerättyjä näytteitä koskevassa myöhemmässä analyysissä havaittiin, että koostumus voi vaihdella alkuperän mukaan. Joissakin näytteissä esiintyi myös kasviperäisiä fenolihappoja (useilta alueilta peräisin olevan shilajitin analyysi). Ostajan kannalta hyödyllisin kysymys ei siksi ole ”mikä muoto kuulostaa parhaalta?”, vaan ”mitä juuri tämä tuote sisältää annosta kohti, ja kuinka selkeästi se ilmoitetaan?”

Miten valitset hyvän tuotteen?

Perusta valinta dokumentaatioon, älä alkuperämaahan tai etiketin sanamuotoihin. Julkaistuissa analyyseissä on mitattu shilajitin ravitsemuksellisia ja myrkyllisiä metalleja, ja toisessa selvityksessä on erikseen määritetty shilajitin ravitsemuksellisia ja myrkyllisiä metalleja sekä shilajitin ja ravintolisien talliumia. Siksi analyysitodistus on huomattavasti hyödyllisempi kuin lupaus tuotteen ”puhtaudesta” tai ”perinteisyydestä”.

Mitä kannattaa pyytää

Pyydä analyysiraportti juuri siitä erästä, jonka ostat. Siinä pitäisi vähintään näkyä raskasmetallien testaus, ja on perusteltua pyytää myös mikrobiologisten testien tulokset sekä tiedot muista epäpuhtauksista. Merkitystä ei ole pakkauksen sanalla ”testattu”, vaan sillä, että näet, kuka testin on tehnyt, mitä menetelmää on käytetty ja mitä erää testaus koskee. Jos myyjä ei pysty esittämään riippumattoman kolmannen osapuolen testitulosta tai analyysitodistusta, se on selvä varoitusmerkki.

Markkinointipuhe ei korvaa tällaista dokumentaatiota. EU:ssa terveysväitteet ovat kiellettyjä, ellei niitä ole hyväksytty, ja ravitsemus- ja terveysväitteitä koskeva asetus on laadittu juuri estämään väitteiden käyttäminen oikotienä luottamuksen saavuttamiseen. EU-asetus ravitsemus- ja terveysväitteistä

Mitä standardointi tarkoittaa käytännössä

Standardointi voi olla etu, jos se tarkoittaa, että samojen aineiden pitoisuudet pysyvät ilmoitetulla vaihteluvälillä erästä toiseen. Se ei kuitenkaan yksin kerro, että tuote on puhdas tai vastaa tutkittuja valmisteita. Shilajitia koskevissa tutkimuksissa on käytetty erilaisia valmisteita, kuten puhdistettua shilajitia ja shilajithartsia, joten suuri fulvohappopitoisuus ei yksinään todista tuotteen laatua. tutkimus puhdistetulla shilajitilla tutkimus shilajithartsilla

Hartsi, kapselit vai jauhe?

Varoitusmerkkejä: epämääräiset ainesosaluettelot, liioitellut lupaukset, testitulosten puuttuminen ja tuotteet, joita kutsutaan ”raaoiksi” tai ”käsittelemättömiksi” ilman näyttöä niiden puhtaudesta ja analyysituloksista. Tutkimukset osoittavat lisäksi, ettei tuloksia voi suoraan yleistää kaikkiin tuotteisiin, sillä tutkitut valmisteet ovat vaihdelleet. erilaisia tutkittuja valmisteita tutkimuksessa käytetty puhdistettu tuote

Onko shilajit turvallista? Riskit, yhteisvaikutukset ja erityisryhmät

Tutkitut annokset osoittavat vain rajallista siedettävyyttä

Kontrolloimattomassa pilottitutkimuksessa 25 tervettä miestä, iältään 21–55 vuotta, sai 500 mg shilajithartsia päivässä 28 päivän ajan. Vakavia haittavaikutuksia ei raportoitu, ja maksa-, munuais- ja veriarvot pysyivät normaaleissa rajoissa. Lyhyen seuranta-ajan, pienen osallistujamäärän ja kontrolliryhmän puuttumisen vuoksi tutkimuksessa ei kuitenkaan voida sulkea pois harvinaisia tai myöhään ilmeneviä haittoja.

Muissa tutkimuksissa on kokeiltu 250 ja 500 mg uutetta päivittäin 48 viikon ajan 60 postmenopausaalisella naisella, joiden luumassa oli pieni, sekä 250 mg puhdistettua shilajitia kahdesti päivässä 90 päivän ajan terveillä 45–55-vuotiailla miehillä. Näitä annoksia on tutkittu rajatuissa ryhmissä, mutta niitä ei ole vahvistettu turvalliseksi annokseksi tai väestölle suositeltavaksi saanniksi.

Pienissä tutkimuksissa kokeiltu annos ei ole sama asia kuin kaikille vahvistettu turvallinen annos.

Epäpuhtaudet ovat erillinen riski

Livsmedelsverket kertoo, että tutkimuksissa ayurveda-tuotteista on havaittu korkeita arseeni-, lyijy- ja elohopeapitoisuuksia ja että ravintolisissä voi olla myös aineita, joita ei ole ilmoitettu. Shilajitin kohdalla tämä tarkoittaa, etteivät sanat ”luonnollinen” tai ”laboratoriotestattu” riitä: olennaista on, että juuri ostettu erä on puhdistettu ja testattu ja että tulokset on ilmoitettu.

Keiden tulisi olla erityisen varovaisia?

Tarkastellut ihmistutkimukset eivät tarjoa riittävää aineistoa esimerkiksi verenohennuslääkkeiden, diabeteslääkkeiden tai verenpainelääkkeiden yhteisvaikutusten määrälliseen arviointiin. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla tehdyssä tutkimuksessa kokeiltiin 500 mg shilajitia kahdesti päivässä kolmen kuukauden ajan, mutta se ei riitä arvioimaan turvallisuutta yhdessä yksittäisen potilaan lääkityksen kanssa. PubMed

Raskaana olevien, imettävien, lasten sekä maksa- tai munuaissairautta sairastavien tulisi välttää omahoitoa, koska turvallisuustiedot näistä ryhmistä puuttuvat tai ovat riittämättömiä. Jos henkilöllä tutkitaan hormoni-, hedelmällisyys- tai luusto-ongelmia, on erityisen tärkeää, ettei tutkimuksia ja hoitoa korvata tutkimuksissa käytetyillä annoksilla. PubMed

Lopeta käyttö, jos epäilet tuotteen olevan puhdistamaton tai väärin merkitty tai jos sen haju, väri tai koostumus poikkeaa selvästi pakkauksen lupauksista. Anna terveydenhuollon ammattilaisen arvioida tilanne ennen käytön jatkamista.

Mitä tavallisia virheitä ja väärinkäsityksiä kannattaa välttää?

Ensimmäinen virhe on etsiä shilajitia ikään kuin se olisi tavallinen elintarvikeraaka-aine. EFSA:lla ei ole shilajitille viitearvoja, eikä se ole välttämätön ravintoaine, jonka käytön suunnitteluun olisi olemassa käytännöllisiä ruokalähteitä. Siksi ei ole mielekästä laskea ”päivittäistä määrää ruoasta”. EFSA:n viitearvot

Älä oleta, että kaikki tuotteet ovat samanlaisia

Tuotteen nimi ei kerro kaikkea. Shilajit on seos, jonka sisältö voi vaihdella raaka-aineiden ja puhdistettujen uutteiden välillä. Esimerkiksi viideltä alueelta kerättyjen näytteiden vertailuanalyysissä gallushapon määrä vaihteli 11 raak näytteessä 22,19–2 839,28 µg/g. Kliinisessä tutkimuksessa puhdistetun PrimaVie-uutteen kuvattiin olevan standardoitu vähintään 50 % fulvohappoon ja 10 % vapaisiin tai sitoutuneisiin dibentso-α-pyroniyhdisteisiin. Tällaista koostumuserittelyä ei voi automaattisesti yleistää kaikkiin shilajitina myytäviin tuotteisiin. Raakanäytteiden ja standardoitujen uutteiden välinen vaihtelu

Älä anna markkinointisanojen korvata näyttöä

Sanat ”luonnollinen”, ”paljon fulvohappoa” tai eksoottinen alkuperä eivät todista, että väite pitää paikkansa. EU:n ravitsemus- ja terveysväitteitä koskeva asetus edellyttää, että väitteet ovat tieteellisesti perusteltuja eivätkä johda harhaan. EU:n elintarvikeväitteitä koskevat säännöt

Tavallisia käyttövirheitä

Toinen virhe on odottaa nopeita tuloksia ja suurentaa sitten annosta omin päin. Olemassa olevat ihmistutkimukset ovat pieniä ja koskevat tiettyjä, usein puhdistettuja valmisteita; niiden perusteella ei voi olettaa, että kaikki tuotteet toimivat samalla tavalla tai että suurempi määrä on aina parempi. Tutkimuksissa käytettiin esimerkiksi terveillä miehillä 250 mg kahdesti päivässä 90 päivän ajan ja oligospermiaa sairastavilla miehillä 100 mg kahdesti päivässä 90 päivän ajan, mutta nämä annosteluohjelmat eivät ole kaikille käyttäjille tarkoitettuja yleisiä suuntaa-antavia annoksia. Tutkimus puhdistetusta shilajitista terveillä miehillä Tutkimus käsitellystä shilajitista oligospermiassa

Varmin tapa välttää huono ostos on siis lukea tuotteen tarkka kuvaus, pyytää analyysitulokset eikä pitää tyylikästä etikettiä todisteena. Jos harkitset shilajitia siksi, että tunnet olosi poikkeuksellisen väsyneeksi tai sinulla on kysyttävää hormoneista, sitä tulisi pitää mahdollisena lisänä – ei itsessään ratkaisuna.