Seleeni – annostuksen ja käytön opas (2026)
Lyhyt vastaus
Seleeni on hivenaine, jota saadaan ravinnosta ja ravintolisistä. Ruoan seleenipitoisuus vaihtelee Pohjoismaissa maaperän, eläinten rehun ja ruoan alkuperän mukaan. NNR 2023 ilmoittaa aikuisille naisille riittäväksi saanniksi (AI) 75 µg päivässä ja miehille 90 µg päivässä. EFSA:n määrittämä suurin siedettävä saanti on 255 µg päivässä.
Pikafaktat
- NNR 2023 ilmoittaa riittäväksi saanniksi (AI) naisille 75 µg/päivä ja miehille 90 µg/päivä.
- EFSA:n määrittämä suurin siedettävä saanti aikuisille on 255 µg/päivä.
- Parapähkinöiden seleenipitoisuus voi vaihdella paljon; 28 g:n keskimääräiseksi seleenimääräksi ilmoitetaan 544 µg.
- Kala, kananmunat, viljatuotteet ja maitotuotteet ovat merkityksellisiä seleenin lähteitä Pohjoismaissa.
- Seleeniä esiintyy muun muassa selenometioniinina, seleenihiivana, natriumseleniittinä ja natriumselenaattina.

Mitä seleeni on ja miten se toimii elimistössä?
Selenoproteiini P kuljettaa lisäksi seleeniä kudoksiin. NIH ODS:n tietoa seleenistä
Mitä selenoproteiinit tekevät
| Toiminto | Mitä lähteet kuvaavat |
|---|---|
| Hapetus-pelkistysreaktioiden säätely | NIH ODS:n tietoa seleenistä |
| Kilpirauhashormonit | Dejodinaasit muuttavat T4:n aktiiviseksi T3-hormoniksi. NIH ODS:n tietoa seleenistä |
| Kuljetus | Selenoproteiini P kuljettaa seleeniä kudoksiin. NIH ODS:n tietoa seleenistä |
| Lisääntyminen | Seleeni kuuluu erääseen siittiöiden proteiiniin. NIH ODS:n tietoa seleenistä |
| Immuunijärjestelmän toiminta | Immuunijärjestelmän toimintaa koskevista kokeellisista ihmistutkimuksista on tehty järjestelmällinen katsaus. Järjestelmällinen katsaus immuunijärjestelmän toiminnasta |
Miksi seleenin saanti vaihtelee Pohjoismaissa
NNR kuvaa monien pohjoismaisten maaperien vähäistä seleenipitoisuutta, lannoitteiden seleenilisäystä Suomessa sekä seleenin käyttöä eläinten rehussa muissa Pohjoismaissa. Kasviperäisen ruoan seleenimäärään vaikuttavat siksi sen alkuperä ja viljelyolosuhteet. NNR 2023:n tietoa seleenistä
Alhainen seleenitaso voi aluksi aiheuttaa biokemiallisia muutoksia ilman selvää sairautta. NIH ODS:n mukaan seleenin puute aiheuttaa yksinään harvoin ilmeistä sairautta, mutta alueilla, joilla saanti on hyvin vähäistä, puute on yhdistetty Keshanin tautiin ja voi pahentaa jodinpuutteen seurauksia. Siksi varhain ilmenevää alhaista seleenitasoa on vaikea tunnistaa ilman taustatietoja. NIH ODS:n tietoa seleenistä
Sekä liian vähäinen että liian suuri saanti merkitsevät
EFSA on asettanut aikuisille, myös raskaana oleville ja imettäville, suurimmaksi siedettäväksi saanniksi 255 µg päivässä. Samassa aineistossa hiustenlähtö mainitaan varhain havaittavana liikasaannin haittavaikutuksena. NIH ODS:n mukaan pitkään jatkuva liian suuri saanti voi myös aiheuttaa kynsien haurastumista tai irtoamista, hiustenlähtöä, valkosipulilta haisevaa hengitystä, metallin makua, ihottumaa, pahoinvointia ja ripulia. EFSA:n lausunto seleenin saannin ylärajasta NIH ODS:n tietoa seleenistä
Sekä alhainen seleenitaso että liikasaanti on siis otettava huomioon alusta asti: sama kivennäisaine voi olla elimistölle välttämätön, mutta sen saannin on silti pysyttävä kohtuullisissa rajoissa. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 2023
Mille terveysvaikutuksille on tutkimusnäyttöä ja hyväksyttyjä väitteitä?
Hyväksytty terveysväite tarkoittaa kuitenkin, että tiettyä väitettä saa käyttää säännellyin ehdoin — ei sitä, että seleeni olisi sairauden hoito tai että suurempi määrä olisi automaattisesti parempi. EU:n asetus seleeniä koskevista terveysväitteistä

Aineistossa johdonmukaisimmalta vaikuttaa seleenitason ja selenoproteiinien välinen yhteys. NNR:n mukaan aikuisten viitearvot perustuvat muun muassa saantiin, jonka arvioidaan riittävän selenoproteiini P:n pitoisuuden vakiintumiseen plasmassa. Merkkiaineeseen vaikuttaa kuitenkin se, mitä seleeniyhdistettä annetaan. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset seleenitasosta
Mitä tutkimuksissa yleensä havaitaan
| Mitä mitataan | Mitä mittaus kertoo | Tavallinen rajoitus |
|---|---|---|
| Seerumin tai plasman seleeni, selenoproteiini P | Kuvastaa seleenitasoa ja imeytymistä | Korkeampi taso ei automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä |
| Syövän tai sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuus tai kuolleisuus | Osoittaa mahdollisen kliinisen hyödyn | Tulokset vaihtelevat usein tutkimusten ja väestöryhmien välillä |
| Selenoosin tai haittavaikutusten merkkiaineet | Osoittaa liikasaantia | Voivat ilmetä ennen kuin mitään selvää koettua hyötyä on havaittavissa |
Laajimmat katsaukset eivät anna viitteitä siitä, että seleenilisä itsessään pienentäisi pahanlaatuisten kasvaintautien kokonaisilmaantuvuutta tai kuolleisuutta. Cochrane-katsauksessa ei havaittu pahanlaatuisten kasvaintautien kokonaisilmaantuvuuden eikä niistä johtuvan kuolleisuuden pienenemistä. Suurimmassa tutkimuksessa seleeni kuitenkin lisäsi muun muassa hiustenlähtöä ja dermatiittia, ja lähtötilanteessa korkeimman seleenitason osallistujilla havaittiin myös suurentunut korkea-asteisen prostatakarsinooman riski. Toisessa satunnaistettujen tutkimusten katsauksessa seleenillä yksinään ei havaittu kokonaisvaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin eikä kokonaiskuolleisuuteen. Cochrane-katsaus seleenistä ja pahanlaatuisista kasvaintaudeista Katsaus seleenistä, sydän- ja verisuonitaudeista sekä kuolleisuudesta
Tutkimusta tulkittaessa on turvallisinta erottaa toisistaan kohentunut seleenitaso ja osoitettu kliininen hyöty: ne eivät ole sama asia. NIH ODS:n tietoa seleenin imeytymisestä ja muodoista
ODS:n mukaan seleeni voi imeytyä hyvin useista ravintolisissä käytetyistä muodoista. Imeytyminen ja elimistöön jäävä määrä eivät kuitenkaan ole sama asia, eikä parempi imeytyminen todista suurempaa terveyshyötyä. Kuolleisuutta käsittelevissä tutkimuksissa todetaan lisäksi, että lisätutkimuksia tarvitaan väestöissä, joiden seleenin saanti on vähäistä. Tämä viittaa siihen, että mahdollinen vaikutus ei näytä samanlaiselta ihmisillä, joiden seleenitaso on jo hyvä, ja ihmisillä, joiden taso on alhainen. NIH ODS:n tietoa seleenistä Kohorttitutkimusten katsaus seleenitasosta ja kuolleisuudesta
Seleeni ja ikääntymisen hidastaminen – onko siitä apua?
Katsaus seleenistä, antioksidanteista ja kuolleisuudesta
Mitä järjestelmälliset katsaukset todella osoittavat
43 satunnaistetun tutkimuksen meta-analyysissä seleeni yksinään ei vaikuttanut selvästi sydän- ja verisuonitauteihin tai kokonaiskuolleisuuteen. Sen sijaan seleeniä sisältävät antioksidanttiyhdistelmät olivat joissakin analyyseissä yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen: suhteellinen riski 0,90 (95 %:n luottamusväli 0,82–0,98). Tutkijat kuitenkin korostavat, etteivät yhdistelmiä koskevat tulokset osoita, mikä ainesosa mahdollisen vaikutuksen aiheutti. Seleeni ja kuolleisuus satunnaistetuissa tutkimuksissa
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan aikuisten viitearvot perustuvat muun muassa saantiin, jonka arvioidaan riittävän selenoproteiini P:n pitoisuuden vakiintumiseen plasmassa. Merkkiaineeseen vaikuttaa kuitenkin se, mitä seleeniyhdistettä annetaan. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset seleenitasosta
Elinikä, sairastumisriski ja mitä tietoa puuttuu
Uudessa kohorttitutkimusten meta-analyysissä korkeammat seleenin merkkiainetasot olivat yhteydessä pienempään kokonaiskuolleisuuteen. Päätelmänä oli kuitenkin myös, että kliinisiä tutkimuksia tarvitaan edelleen väestöissä, joissa esiintyy seleenin puutetta. Kyse on siis seleenitason ja riskin välisestä yhteydestä, ei todisteesta siitä, että ravintolisä pidentäisi jo riittävästi seleeniä saavien elämää. Kohorttitutkimusten meta-analyysi seleenitasosta ja kuolleisuudesta
| Tilanne | Mitä aineisto kertoo |
|---|---|
| Alhainen seleenitaso | Puutteeseen on syytä suhtautua vakavasti, ja tutkijat peräänkuuluttavat lisää tutkimuksia ryhmissä, joiden seleenitaso on alhainen. NNR:n tietoa tutkimustarpeista |
| Riittävä saanti | |
| Liian suuri saanti | EFSA asetti aikuisten suurimmaksi siedettäväksi saanniksi 255 µg/päivä ja nimesi hiustenlähdön vakiintuneesti todetuksi liikasaannin haittavaikutukseksi. EFSA:n määrittämä seleenin saannin yläraja |
Vahvin näyttö ei koske ikääntymisen hidastamista vaan tasapainoa: liian vähäinen seleeni on ongelma, mutta myös liian suuri saanti voi olla haitallista.
Kuinka paljon seleeniä tarvitset päivässä?
Aikuisten, raskaana olevien ja imettävien viitearvot
NNR 2023 ilmoittaa riittäväksi saanniksi (AI) aikuisille naisille 75 µg päivässä ja aikuisille miehille 90 µg päivässä. Raskauden aikana NNR ilmoittaa ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle raskauskolmannekselle vastaavasti 80, 85 ja 90 µg päivässä sekä imetyksen aikana 85 µg päivässä. Samassa aineistossa ilmoitetaan myös alustava keskimääräinen tarve (AR): naisille 60 µg ja miehille 70 µg. Kyse on tarpeen arviosta, ei tavoiteltavasta ravintolisäannoksesta. EFSA ilmoittaa riittäväksi saanniksi (AI) aikuisille, myös raskaana oleville, 70 µg päivässä ja imettäville 85 µg päivässä.

| Ryhmä | NNR 2023 | EFSA | Suurin siedettävä saanti |
|---|---|---|---|
| Aikuiset naiset | 75 µg/päivä | 70 µg/päivä | 255 µg/päivä |
| Aikuiset miehet | 90 µg/päivä | 70 µg/päivä | 255 µg/päivä |
| Raskaana olevat | 80, 85 tai 90 µg/päivä raskauskolmanneksen mukaan | 70 µg/päivä | 255 µg/päivä |
| Imettävät | 85 µg/päivä | 85 µg/päivä | 255 µg/päivä |
Lapsille ja nuorille EFSA:n aineistossa ilmoitetaan arvot 15 µg:sta päivässä 1–3-vuotiaille 70 µg:aan päivässä 15–17-vuotiaille. Tämä osoittaa, että tarve vaihtelee iän mukaan eikä aikuisten arvoja pidä soveltaa nuorempiin ikäryhmiin.
Miksi ylärajalla on merkitystä
EFSA:n määrittämä suurin siedettävä saanti (UL) aikuisille on 255 µg päivässä, myös raskaana oleville ja imettäville. UL on ruoan ja ravintolisien yhteenlasketun pitkäaikaisen saannin yläraja, jolla haitallisia vaikutuksia ei odoteta ilmenevän. Se ei ole tavoiteltavaksi suositeltu saantitaso. Siksi on laskettava yhteen ruoasta, monivitamiinivalmisteesta ja erillisestä seleenivalmisteesta saatava seleeni.
Miten alhaista seleenitasoa arvioidaan käytännössä
Arviointi alkaa usein ruokavaliosta ja riskiryhmään kuulumisesta. NNR mainitsee mahdollisina vähäisen saannin riskiryhminä ihmiset, jotka syövät pääasiassa paikallisesti kasvatettuja kasveja vähäseleenisiltä mailta, mukaan lukien eräät vegaanit ja kasvissyöjät. NIH ODS mainitsee myös pitkäaikaisen hemodialyysin ja hiv-infektion. NNR lähtee siitä, että plasman selenoproteiini P:n pitoisuuden nousu tasaantuu, kun saanti on riittävää. Merkkiaineeseen vaikuttaa kuitenkin se, mitä seleeniyhdistettä annetaan, ja aineistossa korostetaan lisätutkimuksen tarvetta. Epäiltyä alhaista seleenitasoa on siksi usein vaikea arvioida yksittäisen merkin perusteella. Kokonaisarvio, jossa huomioidaan ruokavalio, elämäntilanne ja mahdolliset seleenitason merkkiaineet, on parempi.
AI ja UL ovat saannin viitearvoja, eivät omahoitoannoksia.
Ravintolisien annosmerkinnät eivät siis tarkoita lääketieteellisiä hoitoannoksia, vaan kuvaavat päivittäistä saantia. Tämä on erityisen tärkeää, jos käytössä on useita valmisteita samanaikaisesti, sillä kokonaissaanti voi olla aluksi arvioitua suurempi.
Mistä elintarvikkeista saa eniten seleeniä Pohjoismaissa?
Aineiston selkeimmät todennettavissa olevat luvut ovat peräisin NIH ODS:n elintarviketaulukosta, jossa käytetään USDA:han perustuvia yhdysvaltalaisia arvoja. NIH ODS: seleeni elintarvikkeissa NNR: seleeni Pohjoismaissa
Kala, kananmunat, maitotuotteet ja viljatuotteet
ODS:n mukaan noin 85 g:n annos kypsennettyä keltaevätonnikalaa sisältää 92 µg seleeniä, 85 g valutettuja sardiineja 45 µg, 85 g kypsennettyä turskaa 24 µg, yksi suuri kovaksi keitetty kananmuna 15 µg ja yksi kupillinen veteen keitettyä kaurapuuroa 13 µg. NNR:ssä kalaa, lihaa, kananmunia, maitotuotteita ja viljatuotteita kuvataan pohjoismaisessa yhteydessä olennaisiksi elintarvikeryhmiksi. Kasviperäisten elintarvikkeiden seleenimäärään vaikuttavat erityisesti viljelymaa ja alkuperä. NIH ODS NNR
| Elintarvike | Lähteessä käytetty tavallinen annos | Seleeniä annosta kohti | Noin 100 g:aa kohti |
|---|---|---|---|
| Kypsennetty keltaevätonnikala | 85 g | 92 µg | noin 108 µg |
| Säilykesardiinit, valutettuina ja ruotoineen | 85 g | 45 µg | noin 53 µg |
| Kypsennetty turska | 85 g | 24 µg | noin 28 µg |
| Suuri kovaksi keitetty kananmuna | 1 kananmuna | 15 µg | ei ilmoitettu aineistossa |
| Veteen keitetty kaurapuuro | 1 kupillinen | 13 µg | ei ilmoitettu aineistossa |
Nämä arvot osoittavat, että tavallisesta päivän ruokavaliosta voi saada huomattavia määriä seleeniä ilman yksittäisten ”superruokien” etsimistä: ODS:n annosarvojen mukaan 85 g tonnikalaa, yksi suuri kananmuna ja kupillinen kaurapuuroa sisältävät yhteensä 120 µg seleeniä. Elintarvikkeiden ja niiden alkuperän välisen vaihtelun vuoksi sama raaka-aine ei kuitenkaan aina sisällä yhtä paljon seleeniä. NIH ODS
Parapähkinät: eniten, mutta myös epätasaisimmin
Parapähkinät erottuvat selvästi. ODS:n mukaan yksi pähkinä voi sisältää noin 68–91 µg seleeniä, ja 28 g syötäviä pähkinöitä eli noin 6–8 kappaletta sisältää ilmoitettujen tietojen mukaan keskimäärin 544 µg. Juuri siksi parapähkinät soveltuvat huonosti tarkan päiväannoksen mittaamiseen: seleenipitoisuus vaihtelee voimakkaasti kasvupaikan ja näytteen mukaan, joten keskiarvo ei tarkoita, että jokainen pussi tai pähkinä olisi lähellä samaa tasoa. NIH ODS: parapähkinät
Yksinkertaiselta annosluvulta näyttävä arvo kertoo usein maaperästä, rehusta ja alkuperästä – se ei lupaa, että jokainen samanlainen tuote sisältää yhtä paljon seleeniä.
Miksi pohjoismaiset elintarvikkeet voivat erota toisistaan
NNR kuvaa monien pohjoismaisten maiden maaperän alhaista seleenipitoisuutta, lannoitteiden seleenitäydennystä Suomessa sekä seleenin käyttöä eläinten rehuissa muissa Pohjoismaissa. Tämä selittää, miksi kasviperäisten elintarvikkeiden seleenipitoisuus voi vaihdella viljelymaan ja alkuperän mukaan ja miksi eläinperäisiin tuotteisiin vaikuttaa tuotantoketjussa käytetyn rehun koostumus. NNR maaperästä ja rehuista
Missä muodoissa seleeniä on ravintolisissä?
Ensimmäinen ero on orgaanisen ja epäorgaanisen välillä
Selenometioniini on orgaaninen muoto, jota on sekä ruoassa että ravintolisissä. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan sen biologinen hyväksikäytettävyys voi olla parempi kuin monien muiden muotojen. NIH ODS puolestaan kuvaa seleenihiivaa seleenipitoisessa ympäristössä kasvatetuksi hiivaksi, joka sisältää pääasiassa selenometioniinia. Kahden tuotteen etupuolella voi siis lukea ”seleeni”, vaikka seleeni olisi niissä sitoutunut eri tavoin.

Natriumseleniitti ja natriumselenaatti ovat epäorgaanisia muotoja. Epäorgaanisuus ei tarkoita, ettei elimistö ottaisi niitä vastaan: NIH ODS:n mukaan elimistö voi imeyttää näistä ravintolisissä käytetyistä muodoista jopa noin 90 %. Luku ei kuitenkaan tarkoita neljää erillistä imeytymisprosenttia neljälle eri tuotteelle. Lähde korostaa myös, ettei parempi imeytyminen yksinään todista suurempaa terveyshyötyä.
| Muoto | Tyyppi | Mitä lähteistä käy ilmi | Miten pakkausmerkintää kannattaa lukea |
|---|---|---|---|
| Selenometioniini | Orgaaninen | Esiintyy ruoassa ja ravintolisissä; NNR:n mukaan sen biologinen hyväksikäytettävyys voi olla parempi kuin monien muiden muotojen. | Jos muoto on ilmoitettu selvästi, tiedät, mitä tuote todella sisältää. |
| Seleenihiiva | Orgaaninen | Koostuu NIH ODS:n mukaan pääasiassa selenometioniinista. | Nimi ei tarkoita, että kaikkien tuotteiden koostumus olisi täsmälleen sama. |
| Natriumseleniitti | Epäorgaaninen | Imeytyy elimistöön; epäorgaanisuus ei tarkoita, ettei imeytymistä tapahtuisi. | Etsi tarkka muoto, älä vain sanaa ”seleeni”. |
| Natriumselenaatti | Epäorgaaninen | Kuuluu NIH:n luettelemiin tavallisiin ravintolisissä käytettyihin muotoihin. | Vertaa muotoa, älä vain pakkauksen etupuolella ilmoitettua kokonaismäärää. |
Imeytyminen, varastoituminen ja aineenvaihdunta eroavat toisistaan – mutta muotoja ei voi asettaa yksinkertaiseen paremmuusjärjestykseen
EFSA:n lausunto saannin ylärajasta toteaa, että epäorgaaniset muodot vaikuttavat plasman seleenipitoisuuteen eri tavalla kuin orgaaniset muodot ja ettei selenometioniinilla tehtyjen tutkimusten tuloksia voi ilman epävarmuutta soveltaa useita seleenimuotoja sisältävään sekaruokavalioon. Saman katsauksen mukaan tarkastellut lähteet eivät myöskään riitä kaikkien neljän muodon kudoksiin jäävän määrän luotettavaan numeeriseen paremmuusjärjestykseen. Toisin sanoen muodolla on merkitystä, mutta sen perusteella ei voi tehdä yksinkertaista ”testin paras” -listaa.
Pakkausmerkinnässä tärkeintä ovat kemiallinen muoto ja kokonaismäärä, eivät markkinointi-ilmaisut kuten ”korkea laatu”.
Näin luet pakkausmerkintää
Tarkista ensin, ilmoitetaanko tuotteessa selenometioniini, seleenihiiva, natriumseleniitti vai natriumselenaatti. Jos merkinnässä lukee vain ”seleeni” ilman muodon ilmoittamista, saat vähemmän tietoa tuotteen koostumuksesta. Katso sitten kapselin tai tabletin sisältämä määrä ja suhteuta se kokonaissaantiisi; EFSA ilmoittaa aikuisten saannin ylärajaksi 255 µg päivässä. Muodon ilmoittaminen selventää siis, mitä ostat, mutta se ei yksin kerro, että tuote olisi toista parempi tai sopisi tarpeisiisi.
Miten seleeniä käytetään käytännössä?
EFSA kuvaa saannin ylärajaa suurimmaksi kaikista lähteistä saatavaksi pitkäaikaiseksi päivittäiseksi kokonaissaanniksi, jonka ei odoteta aiheuttavan haitallisten vaikutusten riskiä. Aikuisilla raja on 255 mikrogrammaa päivässä, ja sama raja koskee myös raskaana olevia ja imettäviä naisia. Aikuisten riittäväksi saanniksi ilmoitetaan puolestaan 70 mikrogrammaa päivässä. EFSA:n seleenin turvallisuusarvio
Käytännössä kannattaa siis laskea yhteen kaikki vuorokauden aikana saatu seleeni: ruoasta, monivitamiinivalmisteesta ja mahdollisesta erillisestä ravintolisästä. Tarkoitus on saavuttaa sopiva kokonaissaanti, ei maksimoida mikrogrammamäärää. Jos kahdessa tai kolmessa tuotteessa on seleeniä, ratkaisevaa on niiden yhteismäärä, ei se, mikä purkki sattuu olemaan kaapissa ylimpänä.
Näin lasket päivän saannin yhteen
| Vaihe | Mitä teet | Miksi sillä on merkitystä |
|---|---|---|
| Ruokavalio | Arvioi, paljonko saat seleeniä päivän aikana ruoasta. | Saannin yläraja koskee kaikista lähteistä saatavaa kokonaismäärää. |
| Monivitamiinivalmiste | Lisää pakkauksessa päivittäiselle annokselle ilmoitettu seleenimäärä. | Monivitamiinivalmiste voi jo kattaa huomattavan osan päivän saannista. |
| Erillinen ravintolisä | Lisää seleeniä vain, jos todella tarvitset sitä kokonaissaantisi kannalta. | Tässä samaa ravintoainetta tulee helposti useasta tuotteesta. |
| Kokonaissumma | Vertaa kokonaissummaa riittävän saannin arvoon 70 mikrogrammaa ja saannin ylärajaan 255 mikrogrammaa. | Helpottaa sopivassa saannissa pysymistä ilman yliannostusta. |
Jos saat jo seleeniä ruokavaliostasi ja käytät lisäksi monivitamiinivalmistetta, on usein viisasta tarkistaa, tarvitsetko todella vielä erillistä valmistetta. EFSA toteaa myös, ettei aikuisten normaalisti odoteta ylittävän saannin ylärajaa, paitsi jos he käyttävät säännöllisesti suuria päivittäisiä annoksia sisältäviä ravintolisiä tai syövät säännöllisesti parapähkinöitä. EFSA:n seleenin turvallisuusarvio
Milloin ravintolisä voi olla perusteltu?
Ravintolisä voi olla käytännöllinen valinta, jos haluat saavuttaa tasaisemman päivittäisen saannin mutta sinun on vaikea saada riittävästi seleeniä pelkästä ruoasta. Jos syöt jo monipuolisesti ja käytät seleeniä sisältävää monivitamiinivalmistetta, ylimääräinen tabletti voi olla tarpeeton. Ajattele silloin ensisijaisesti päivän kokonaissaantia sen sijaan, että lisäisit vielä yhden tuotteen. EFSA:n seleenin turvallisuusarvio
Ota seleeniä tuotteen pakkausmerkinnän mukaisesti ja noudata samaa rutiinia päivästä toiseen, jotta kokonaissaantia on helpompi seurata. Otitpa sitä ruoan kanssa tai ilman, pääkysymys on sama: kuinka paljon seleeniä saat yhteensä vuorokauden aikana?
Yleisiä virheitä, joita kannattaa välttää
- Parapähkinöiden käyttäminen annoksen mittana. Ne voivat nostaa saannin suuremmaksi kuin tarkoitit.
- Mahdollisimman suuren annoksen tavoittelu. Kokonaissaannin pitää olla kohtuullinen, ei purkissa olevan luvun mahdollisimman suuri.
- Sen unohtaminen, että useat tuotteet voivat sisältää seleeniä samanaikaisesti, etenkin jos käytät jo monivitamiinivalmistetta.
- Saannin ylärajan sivuuttaminen, kun seleeniä kertyy useista lähteistä.
Laske päivän kokonaissaanti: ensin ruoka, sitten monivitamiinivalmiste ja vasta sen jälkeen mahdollinen erillinen ravintolisä.
EFSA:n seleenin turvallisuusarvio
Milloin seleeni on riskialtista tai sopimatonta?
EFSA määrittelee siedettävän saannin ylärajan suurimmaksi pitkäaikaiseksi päivittäiseksi saanniksi kaikista lähteistä, jonka ei odoteta aiheuttavan haitallisia vaikutuksia. Aikuisille rajaksi ilmoitetaan 255 µg päivässä, joten se koskee yhteenlaskettua saantia ruoasta, monivitamiinivalmisteista, erillisistä seleenivalmisteista ja yhdistelmävalmisteista. EFSA:n arvio seleenin saannin ylärajasta
Keskeinen sääntö: laske yhteen koko päivän saanti, älä vain yksittäisen tabletin sisältämää määrää.
Liiallisen saannin merkit
Liiallisen altistuksen yhteydessä EFSA kuvaa selenoosia oireyhtymäksi, jonka merkit ja oireet ilmenevät erityisesti ihossa, hiuksissa ja kynsissä. NIH ODS mainitsee pitkäaikaisen runsaan saannin yhteydessä erikseen hiustenlähdön sekä kynsien haurastumisen tai irtoamisen. Aineiston käytännön esimerkki osoittaa, miten kokonaissaanti voi kasvaa liian suureksi: 75 µg ruoasta + 200 µg ravintolisistä = 275 µg päivässä, eli EFSA:n rajan yli. NIH ODS:n tietoa seleenistä EFSA:n asettama seleenin saannin yläraja
Keiden kohdalla tarvitaan erityistä huomiota?
| Ryhmä | Miksi ryhmä mainitaan | Mitä kannattaa tehdä |
|---|---|---|
| Lapset | EFSA toteaa, ettei pikkulasten ja lasten nykyinen seleenin saanti elintarvikkeista herätä huolta, mutta seleeniä sisältäviä ravintolisiä on käytettävä varoen. | Vältä useiden valmisteiden käyttöä tarkistamatta kokonaissaantia. |
| Raskaana olevat ja imettävät | NNR toteaa, että mahdollisia ravintolisiä on arvioitava kyseisen elämänvaiheen arvoihin nähden ylittämättä EFSA:n aikuisille asettamaa rajaa, joka on 255 µg päivässä. | Laske mukaan kaikki ruoasta ja ravintolisistä saatava seleeni. |
| Henkilöt, jotka saavat jo paljon seleeniä ruoasta tai useista ravintolisistä | NIH ODS osoittaa, että yhdistelmävalmisteet ja pelkkää seleeniä sisältävät valmisteet voivat sisältää huomattavan erilaisia määriä seleeniä. | Tarkista pakkauksesta päiväannoksen sisältö ja laske kaikki lähteet yhteen. |
| Vegaanit, kasvissyöjät, seleeniköyhillä alueilla asuvat sekä pitkäaikaisessa hemodialyysissä käyvät tai hiv-infektiota sairastavat | NNR ja NIH mainitsevat nämä ryhmät sellaisina, joiden seleenin saanti tai seleenitila voi vaatia erillistä arviointia. | Tarve tulisi arvioida yksilöllisesti. |
NIH ODS mainitsee myös sisplatiinin: hoito voi vaikuttaa hiusten ja seerumin seleenipitoisuuksiin, mutta ei tiedetä, onko pitoisuuden vähenemisellä kliinistä merkitystä. Sisplatiinia tai muita säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä käyttävän kannattaa siksi keskustella suunnittelemastaan ravintolisästä hoitavan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. NIH ODS:n tietoa seleenistä
Jos epäilet saavasi liikaa seleeniä
Käy läpi kaikki käyttämäsi valmisteet ja laske yhteen niiden päiväannosten sisältämä seleeni sekä ruoasta saamasi seleeni. Jos saantisi on lähellä 255 µg:n päivittäistä rajaa tai ylittää sen tai jos sinulla ilmenee hiustenlähtöä tai kynsimuutoksia, on perusteltua ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ja ottaa pakkaukset mukaan, jotta kokonaissaanti voidaan arvioida. NIH ODS:n tietoa seleenistä EFSA:n asettama seleenin saannin yläraja
Turvallisuus ja varotoimet
Laske yhteen ruoasta, monivitamiinivalmisteista, erillisistä ravintolisistä ja parapähkinöistä saatava seleeni. Aikuisten suurin siedettävä saanti on 255 µg päivässä. Pitkään jatkuva suuri saanti voi aiheuttaa hiustenlähtöä, kynsien haurastumista, metallin makua, valkosipulilta haisevaa hengitystä, ihottumaa, pahoinvointia ja ripulia.
Lasten, raskaana olevien ja imettävien on syytä olla erityisen varovaisia seleeniä sisältävien ravintolisien kanssa. Kysy terveydenhuollosta neuvoa ennen ravintolisän käytön aloittamista, jos olet raskaana, annat seleeniä lapselle tai käytät lääkkeitä, erityisesti sisplatiinia.
Ravintolisät, jotka sisältävät artikkelin aineita
Vertaile sisältöä, annosta ja hintaa
Aiheeseen liittyvät kategoriat
Usein kysytyt kysymykset
Pitääkö vegaanien ja kasvissyöjien kiinnittää seleenin saantiin erityistä huomiota?
Kyllä, heidän voi olla syytä kiinnittää siihen erityistä huomiota, sillä NNR mainitsee mahdollisina vähäisen saannin riskiryhminä ihmiset, jotka syövät pääasiassa paikallisesti kasvatettuja kasveja vähäseleenisiltä mailta. Kasviperäisen ruoan alkuperällä ja viljelyolosuhteilla on Pohjoismaissa suuri merkitys. Tämä ei tarkoita, että kaikkien vegaanien tai kasvissyöjien seleenin saanti olisi vähäistä, mutta ruokavaliota voi olla hyvä tarkastella kokonaisuutena.
Milloin seleenitason mittaaminen verikokeella on aiheellista?
Se voi olla aiheellista, jos ruokavalio viittaa vähäiseen saantiin, henkilö kuuluu riskiryhmään tai terveydenhuollossa halutaan tulkita seleenitasoa yhdessä ruokavalion kanssa. Aineistossa kuitenkin korostetaan, ettei yksittäinen merkkiaine aina riitä, sillä siihen vaikuttaa käytetty seleeniyhdiste. Siksi verikoe on hyödyllisin osana kokonaisarviota.
Kuinka nopeasti seleenitaso voi muuttua ruokavaliomuutoksen jälkeen?
Aineisto ei anna varmaa aikataulua sille, kuinka nopeasti seleenitaso muuttuu ruokavaliomuutoksen jälkeen. Sen mukaan esimerkiksi plasman seleeni ja selenoproteiini P kuvastavat seleenitasoa ja imeytymistä, mutta tulokseen vaikuttavat seleenin muoto ja yksilölliset tekijät. Yleispätevää päivien tai viikkojen määrää ei siksi voi antaa.
Voiko pelkästä ruoasta saada liikaa seleeniä?
Tavallisella sekaruokavaliolla se on harvinaista, mutta saanti voi nousta suureksi, jos ruoka sisältää poikkeuksellisen seleenipitoisia elintarvikkeita. Parapähkinät ovat esimerkki ruoasta, jonka vuoksi saanti voi olla suurta ilman ravintolisiäkin. EFSA:n mukaan aikuisten ei kuitenkaan tavallisesti odoteta ylittävän ylärajaa ilman ravintolisien tai parapähkinöiden säännöllistä käyttöä.
Kannattaako seleeniin kiinnittää huomiota, jos syö jo säännöllisesti kalaa, kananmunia ja maitotuotteita?
Kyllä, nämä ruoat voivat lisätä päivän kokonaissaantia, joten saannin arviointi voi silti olla aiheellista. ODS:n mukaan jo yksi kala-annos tai kananmuna sisältää jonkin verran seleeniä. Päivän kokonaissaanti voi muuttua nopeasti, jos lisäksi käyttää monivitamiinivalmistetta tai erillistä ravintolisää. Jos ruokavalio on jo monipuolinen, kokonaissaanti kannattaa siksi tarkistaa ennen seleenin lisäämistä.
Mitä eroa on verikokeella mitatulla seleenipitoisuudella ja ravinnosta saadulla seleenillä?
Ravinnosta saatava seleeni tarkoittaa syömääsi seleenin määrää. Verikokeella mitataan sen sijaan seleenitason merkkiaineita, kuten plasman seleeniä tai selenoproteiini P:tä. Ne kertovat elimistön seleenitasosta mutta eivät tarkasti sitä, kuinka paljon seleeniä olet saanut. Käytetty seleenin muoto voi lisäksi vaikuttaa merkkiaineeseen, joten sama saanti ei aina johda samaan verikoetulokseen.
Lähteet
- NORDIC NUTRITION RECOMMENDATIONS 2023 (ulkoinen linkki)
- EUR-Lex: Asetus - 432/2012 - EN (ulkoinen linkki)
- NORDIC NUTRITION RECOMMENDATIONS 2023 (ulkoinen linkki)
- Selenium - Health Professional Fact Sheet (ulkoinen linkki)
- Selenium and immune function: a systematic review and meta-analysis of experimental human studies. (ulkoinen linkki)
- Selenium, antioxidants, cardiovascular disease, and all-cause mortality: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled (ulkoinen linkki)
- Associations of selenium status with all-cause and cause-specific mortality: a systematic review and meta-analysis of cohort studies - PMC (ulkoinen linkki)
- Selenium for preventing cancer - PMC (ulkoinen linkki)
Haluatko lukea lisää tällaisia oppaita?
Valitse Nutri lähteeksi Googlessa.





