Probiootit – mitä ne ovat ja miten niitä käytetään?

Mitä probiootit oikeasti tarkoittavat

Elintarvikeyhteyksissä yhä yleisimmin käytetty määritelmä tulee FAO:lta ja WHO:lta: probiootit ovat eläviä mikro-organismeja, jotka riittävinä määrinä annosteltuina tuottavat isännälle hyödyllisen terveysvaikutuksen. Tämä tarkoittaa, että kolmen osan täytyy liittyä yhteen: mikro-organismin on oltava elävä, määrän on oltava olennainen ja juuri kyseisestä mikro-organismista juuri kyseisessä käyttötarkoituksessa on oltava näyttöä. FAO/WHO:n ohjeet ja määritelmä

Siksi sana voi arkikielessä helposti johtaa harhaan. Se, että tuote sisältää bakteereja, ei yksin riitä siihen, että se olisi tiukassa merkityksessä probioottinen. FAO/WHO:n työryhmä korostaa myös, että arviointi on tehtävä kantatasolla, ei vain lajitasolla. Täydellinen nimi, jossa ilmoitetaan suku, laji ja kanta, kertoo siis huomattavasti enemmän kuin yleinen ilmaus kuten ”maitohappobakteerit”. FAO/WHO kannan identiteetistä ja merkinnöistä

Lukijalle käytännön johtopäätös on yksinkertainen: pidä probiootteja teknisenä käsitteenä, älä yleisenä laatuleimana. Jos et näe, mitä mikro-organismia tuote sisältää ja missä määrin, tiedät tuotteesta vähemmän kuin etupuoli usein antaa ymmärtää. FAO/WHO siitä, mitä etiketissä tulisi lukea

Fermentoitu ruoka, jogurttiviljelmät ja ravintolisät eivät ole sama asia

Jogurtti, kefiiri, kimchi, hapankaali ja muut fermentoidut elintarvikkeet voivat sisältää eläviä mikro-organismeja, mutta ne eivät automaattisesti ole probiootteja vain siksi, että ne on fermentoitu. Ratkaisevaa on edelleen se, onko mikro-organismi tunnistettu ja onko dokumentaatiota siitä käytöstä, johon tuote halutaan liittää. FAO/WHO identiteetistä, annoksesta ja vaikutuksesta

EU-oikeudessa on myös tärkeä ero yleisten probioottiväitteiden ja hyvin rajattujen, hyväksyttyjen väitteiden välillä. Selkeä esimerkki ovat elävät jogurttiviljelmät: EU:ssa on hyväksytty terveysväite, jonka mukaan jogurtin tai fermentoidun maidon elävät viljelmät parantavat tuotteen sisältämän laktoosin pilkkoutumista henkilöillä, joilla on vaikeuksia sulattaa laktoosia. Jotta juuri tätä väitettä saa käyttää, tuotteen on sisällettävä vähintään 10⁸ elävää aloitusviljelmää grammaa kohti. Kyse ei siis ole yleisestä hyväksynnästä kaikelle, mitä markkinoidaan probioottisena, vaan rajatusta väitteestä, jolla on selkeät ehdot. EU:n sallittujen terveysväitteiden unioniluettelo

Tyyppi	Tästä saat tietää	Tätä ei pidä olettaa
Fermentoitu ruoka	Voi tuoda makua, vaihtelua ja joskus eläviä viljelmiä	Ei automaattisesti sitä, että tuote olisi tiukassa merkityksessä probioottinen
Jogurtti/fermentoitu maito, jossa on eläviä viljelmiä	Voi joissakin tapauksissa kuulua laktoosin pilkkoutumista koskevan kapean EU-hyväksytyn väitteen piiriin	Ei sitä, että tuotetta saisi siksi vapaasti kutsua probioottiseksi Ruotsin pakkausmerkinnöissä
Ravintolisät kapseleina, jauheina tai tippoina	Tarjoavat usein tarkemman annostuksen ja selkeämmän tiedon sisällöstä	Ei sitä, että suurin CFU-luku tai eniten kantoja olisi automaattisesti paras

Jos törmäät samassa yhteydessä sanoihin prebiootit ja probiootit, ne kannattaa erottaa toisistaan. Livsmedelsverketin ohjeistuksessa prebiootit kuvataan muuksi kuin eläviksi mikro-organismeiksi: kyse on substraateista, käytännössä usein kuiduista, joita mikro-organismit voivat hyödyntää ja joihin voidaan liittää terveysvaikutus. Livsmedelsverketin ohjeistus probiooteista ja prebiooteista

Mitä Ruotsissa ja EU:ssa on voimassa

Ruotsalaisille lukijoille tärkein oikeudellinen kysymys ei ole ensisijaisesti se, mitä yritykset haluavat sanoa, vaan se, mitä ne todella saavat sanoa. Livsmedelsverketin Kontrollwiki toteaa, että ilmausta ”probiootit” pidetään asetuksen (EY) N:o 1924/2006 artiklan 10.3 mukaisena yleisenä terveysväitteenä, koska sana itsessään viittaa hyödylliseen terveysvaikutukseen. Ohjeistuksessa sanotaan myös, että tällä hetkellä ei ole hyväksyttyjä terveysväitteitä niille mikro-organismeille, jotka tavallisesti määritellään probiooteiksi, ja että väite ei siksi ole sallittu elintarvikkeissa tässä yleisessä muodossa. Livsmedelsverketin Kontrollwiki probiootit-käsitteestä Asetus (EY) N:o 1924/2006, artikla 10

Tämä ei tarkoita, että elävät bakteeriviljelmät sisältävät tuotteet olisivat kiellettyjä. Se tarkoittaa, että pakkausmerkintöjen ja mainonnan on pysyttävä sallitun rajoissa. Siksi näet usein neutraaleja ilmauksia bakteeriviljelmistä, fermentoidusta maidosta tai nimetyistä kannoista laajojen lupausten kuten ”vatsan tasapaino”, ”immuunipuolustus” tai vastaavien sijaan. Livsmedelsverketin ohjeistus yleisistä terveysväitteistä

Ravintolisät katsotaan EU-oikeudessa samalla elintarvikkeiksi, eivät lääkkeiksi, kun niitä myydään ravintolisinä. Ravintolisiä koskeva direktiivi määrittelee ne elintarvikkeiksi, joiden tarkoituksena on täydentää tavanomaista ruokavaliota ja joita myydään annosteltuina muotoina, esimerkiksi kapseleina, tabletteina, annospusseina tai tiputuspulloina. Direktiivi 2002/46/EY, artiklat 1–2

Miten probiootteja käytetään käytännössä

Arjessa probiootteihin voi suhtautua kahdella järkevällä tavalla. Ensimmäinen on tavallinen ruoka: syöt jogurttia, kefiiriä tai muita fermentoituja elintarvikkeita, koska pidät niistä ja haluat enemmän vaihtelua ruokavalioon. Toinen on ravintolisä: valitset tuotteen, koska haluat tietyn mikro-organismin tietyllä annoksella. Tärkeintä on olla sekoittamatta näitä kahta käyttötapaa. Fermentoitu ruoka on ruokaa; ravintolisät ovat annosteltuja tuotteita. EU:n ravintolisän määritelmä FAO/WHO tuote- ja kantaidentiteetistä

Jos haluat ennen kaikkea sisällyttää tällaisia elintarvikkeita ruokavalioosi, on järkevää aloittaa siitä. Maustamaton jogurtti tai kefiiri aamiaisella tai hieman fermentoituja lisukkeita aterialla on helppo tapa käyttää eläviä viljelmiä sisältäviä tuotteita tekemättä niistä projektia. Jos taas haluat pystyä vertailemaan tuotteita tarkemmin, ravintolisät ovat usein helpompia arvioida, koska annosmuoto mahdollistaa sisällön selkeämmän ilmoittamisen. FAO/WHO etikettitiedoista

Ei kuitenkaan ole hyvää nyrkkisääntöä, jonka mukaan useampi kanta olisi aina parempi tai korkein CFU-luku automaattisesti olennaisin. FAO/WHO:n merkintäajattelun lähtökohtana on päinvastoin se, että annoskoko ja määrä on sidottava siihen vaikutukseen, jota todella tavoitellaan. Siksi suuri luku pakkauksessa voi olla kiinnostava, mutta vain jos tiedät samalla, mitä kantaa se koskee ja miten tuotetta on tarkoitus käyttää ja säilyttää. FAO/WHO määrästä, annoskoosta ja säilyvyydestä

Näin luet pakkausmerkintöjä fiksummin

Kun vertailet tuotteita, on hyödyllisempää lukea pakkauksen kääntöpuolta kuin tulkita etupuolta. FAO/WHO suosittelee, että etiketissä ilmoitetaan suku, laji ja kanta, elinkykyisten mikro-organismien vähimmäismäärä säilyvyysajan päättyessä sekä oikeat säilytysohjeet. On myös hyödyllistä, jos suositeltu annoskoko liittyy aiottuun käyttötarkoitukseen. FAO/WHO:n suosittelemat pakkausmerkintätiedot

• Katso ensin täydellinen nimi: suku, laji ja mieluiten kanta.
• Tarkista, ilmoitetaanko määrä CFU:na ja käykö ilmi, mihin ajankohtaan luku viittaa, mieluiten säilyvyysajan päättymiseen.
• Lue säilytysohje; lämpö, kosteus ja varastointi vaikuttavat elinkykyyn.
• Älä vertaa tuotteita pelkästään etupuolen tekstin tai suurin numeroin ilmoitettujen miljardien CFU-yksiköiden perusteella.

Ravintolisille on lisäksi lakisääteisiä merkintävaatimuksia, joista on kuluttajalle käytännön hyötyä. Merkinnöissä on muun muassa ilmoitettava suositeltu vuorokausiannos, varoitettava, ettei sitä pidä ylittää, kerrottava, ettei ravintolisiä tule käyttää vaihtoehtona monipuoliselle ruokavaliolle, ja että tuote on säilytettävä pienten lasten ulottumattomissa. Direktiivi 2002/46/EY, artikla 6

Jos etiketissä lukee vain ”bakteeriviljelmä” tai ”maitohappobakteerit” ilman tarkempia tietoja, mielekäs vertailu on vaikeaa. Tällainen tuote voi silti olla täysin tavanomainen elintarvike, mutta saat sen sisällöstä vähemmän konkreettista tietoa kuin silloin, jos etiketissä nimetään kanta selkeästi. FAO/WHO siitä, miksi kantatasolla on merkitystä

Mihin tutkimus riittää – ja mihin ei

Hyödyllisin tapa tulkita tutkimusta on ajatella mainontaa kapeammin. Probiootteja koskeva tutkimus koskee usein tiettyä mikro-organismia tai yhdistelmää, tietyllä annoksella ja tietyssä yhteydessä. Siksi tuloksia voi harvoin siirtää suoraan tuotteesta toiseen. FAO/WHO:n ohjeet perustuvat juuri siihen, että kanta tunnistetaan, sen turvallisuus arvioidaan ja se liitetään esitettävään väitteeseen. FAO/WHO elintarvikekäyttöön tarkoitettujen probioottien arvioinnista

Tästä syystä myös Ruotsin pakkausmerkinnät ovat niin rajoittavia. Kun sana probiootit itsessään viittaa terveysvaikutukseen, mutta dokumentaation ja sääntelyn on oltava paljon täsmällisempää, arkikielen ja sallitun tiedon väliin syntyy kuilu. Kuluttajalle tämä tarkoittaa, että varovainen lukutapa on usein paras: älä kysy vain, ”onko tuote probioottinen”, vaan mitä se todella sisältää, kuinka selkeästi se on merkitty ja onko käytölle sallittu ja olennainen yhteys. Livsmedelsverketin tulkinta probiootit-käsitteestä EU:n terveysväitesäännöt

Useimmille on siksi käytännöllisempää nähdä probiootit aihepiirinä, jossa selkeät pakkausmerkinnät ja realistiset odotukset merkitsevät enemmän kuin suuret sanat. Tavallinen ruoka, jossa on eläviä viljelmiä, voi olla luonteva osa ruokavaliota, kun taas ravintolisät edellyttävät tarkempaa kannan, määrän ja säilytyksen lukemista. FAO/WHO tuotteiden laadusta ja säilytyksestä